Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ellen sua auta, itse ma joudun alas jäässä jähmettymään.» Hän silloin: »Olen Frate Alberigo, mi tarjos heelmät huonon tarhan, saaden sijahan viikunain nyt taateleita.» »Oh», hälle lausuin, »sa jo kuollut ootko?» Hän mulle: »Kuink' on laita ruumihini maan päällä, siitä en ma tiedä mitään. Tään Ptolemean etu näät on moinen, ett' usein tänne sielu putoo ennen kuin Atropos on häneen koskenutkaan.
Käy, Metta, noutamassa isän pää. Tarkoitan piipunpäätä, ymmärrätkös sä Etsiskelee takkinsa takataskusta. ei varroppas; se täällä onkin kätkössä. Lähtee ylöspäin astelemaan ja täyttää piippunsa, vaimo ja lapset seuraavat häntä. lähestyy. Minusta tuntuu, että käärmeeksi ruvennut ootte lemmen yrttitarhaan! Ei heelmät tiedonpuun vie ketään harhaan, ne viel' on vihreet. Lindille, joka tulee oikealta.
Saapuu syksy, surmaa, jäätää Heelmät jäävät. Syksy saapuu. Puhkee viime hehkuun luonto, viini huumaava sen suonet täyttää, leimaa elon purppuraisen kiihkon kalvenneihin kasvoihin ja soittaa kalman virttä kelloin kumajavin. Syksy saapuu. Terve aika, kylmä, ankara ja säälimätön, terve kuolon viime huumauksen aika!
Oi, tiedän yön, ja itkuun laulut taipuu Mut vait ma päivää etsin, muistain ain, Kun milloin mieli mustaan suruun vaipuu, Ett' auringossa heelmät kypsyy vain. Mailmahan ihmeiden, Helios, loista, Mielestäs, ihminen, Synkeys poista. Foibos hän varjoja Silmin ei koskaan nää! Usvien sarjoja Kuolo vain ymmärtää! Murheiden kaaos Karkota ihminen, Riemua saaos Mailmassa ihmeiden!
mut rata, jonka piirsi kehä korkein tuon pyörän, autio on aivan: missä oi' ennen viinikivet, on nyt home. Seuransa, joka ennen astui suoraan vain hänen jälkiään, niin muuttunut on, ett' taapäin varpaat, kannat eespäin tähtää. Mut pian korjuun tullen heelmät nähdään tuon huonon hoidon, koska rikkaruoho on vaikeroiva, ettei pääse aittaan.
Tutkistella siinä sietää. Kiirehdi; kantajat jo vartoo meitä; sa kuorman teossa voit auttaa heitä. PALVELIJA poistuu ulos vasemmalle. lähestyy SVANHILDIA, joka käy häntä vastaan. On meillä, Svanhild, aikaa hetkinen väikkeessä kesä-yön ja tähtivöiden. Ne hohtaa lomi puiden lehvien kuin heelmät halki kaikkeuden öiden.
Ijäisyys on kylmä käsi, taittaa tarmos, elämäsi, menet niinkuin meren laine, katoat kuin kaikki aine, kuihtuvat sun henkes heelmät, haihtuvat sun taitos teelmät, turha tääll' on työ ja taisto, varma yksin elon vaisto, varma maailmoiden rata. Valaisetko maailmata?»
mut rata, jonka piirsi kehä korkein tuon pyörän, autio on aivan: missä oi' ennen viinikivet, on nyt home. Seuransa, joka ennen astui suoraan vain hänen jälkiään, niin muuttunut on, ett' taapäin varpaat, kannat eespäin tähtää. Mut pian korjuun tullen heelmät nähdään tuon huonon hoidon, koska rikkaruoho on vaikeroiva, ettei pääse aittaan.
»Niin olkohon, maailman pylväs» Kleopatra vastasi näin »mut olkohon ääressä maljain, ilon soidessa, seppelpäin! Siis terve sa Egyptin vieras, min maineen tuuli jo toi! Nyt kestiten kilpailkaamme, mitä Rooma ja Egypti voi.» Antonius, maailman pylväs, pidot toimitti uljaimmat, kalat kultaiset, kuohuvat viinit, sadat heelmät ja hekkumat.
Myrskyn jylhät kellot kaikuu, kuolinkellot, kylmät, jäiset kellot, joilla sääliä ei, armahdusta, jotka katoa ja kalmaa laulaa. Syksy, syksy saapuu, soivat tuonen suuret, kaameet kellot. Syksy saapuu. Heelmät kypsyy, putoo puista kesän riemuinneista, heilineistä, konsa elo kuohui, kiehui, täytti nesteillänsä syämet, juuret, heelmiin kypsytti ja heitti kylmän, kolkon syksyn hyiseen helmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät