Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Pian on hän saanut poron vangituksi ja kokee pitää sitä kiini, mutta poro panee vastaan ja on viedä tytön mukanaan. Lailan suuret silmät säihkyvät taistelun tulesta ja ovat melkein mustat. "Auta minua!" huusi Laila Lindille, joka juoksi avuksi ja otti suopungin käteensä. "Pidä nyt kiini niin kauan kuin minä lypsän", sanoi tyttö, "sanoithan olevasi niin väkevä." "Kyllä minä sen veitikan pitelen."
Tyytyisin, estää en vois tekojanne. Aivanko niin? Ei tässä auta hätä; ammattineuvoja ois typerätä sen hylkiä, joll' ei oo kipinätä. Poistuu taka-alalle. ohimennen Lindille. Sa olit oikeassa, kauppamies tunnettas uhkaa murhamiehen tavoin. Poistuu. hillitysti Annalle. Niin varmasti mun vaistoni sen ties; nyt asiasta tehtävä on avoin.
Mellet pyytää poron ja tuo sen hänelle, mutta Inkeri, joka ei oikein tunne temppua, saa vaan muutaman pisaran maitoa ja pudottaa päälle päätteeksi kiulunsa maahan, kun poro käy rauhattomaksi ja rupee potkimaan. "Voitko pyytää minulle poron?" sanoi Laila Lindille. "Osaatko käyttää suopunkia?" "Voinhan koittaa", vastasi hän, ja yritti useampia kertoja, mutta turhaan.
"Andasjam," sanoi Laila Lindille, käyttäen ensi kerran tätä lemmen osoitusta, "onko se ihan totta, että olen sinun ja Inkerin serkku ja setäsi tytär?" "On, Lailasjam, se on niin totta, kuin että seison tässä, ja siitä, että tämän tiedän ja että olen tässä, saat kiittää 'Vihuria' ja vanhusta, joka seisoo tuossa."
Käy taukoomatta luonanne tuo veikka, hän rikas on ja vielä naimaton; armaani, syitä tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa tää seikka. huoaten. Mi vahinko, niin ihanaa ol' näin. osaa-ottavasti Lindille. Vuoks houreen älä onneasi heitä; salaisit kauemmin mun mielestäin. Vait! Neiti Skäre katselevi meitä! Hän ja Lind etääntyvät eri tahoille. katselee Lindin jälkeen.
Kyllä minulla aina on aikaa uskollisille ystävilleni.» »Ah, teidän ylhäisyytenne, jospa tohtisin uskoa, että teidän armonne tahtoisitte kuulla minua nyt; minä en uskalla odottaa oikeaa hetkeä; saattaisihan minulle käydä, niinkuin kävi kauppias Bytingille sekä Lindille ja Varpuselle.» Kenraalin silmät suurenivat. »Mitä tarkotatte?»
HANNA. En tiedä, asunevatko lapsemme vielä vanhassa kodissamme. ROUVA LINDH. He asuvat vielä siellä. HANNA. Rouva Lindille. Siinä tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin tiedon vastauksesta sinne. LINDH. Sen saatte heti, kun se saapuu. Menee. ROUVA LINDH. Enkö saa tarjota sinulle teetä? HANNA. Kiitos, mutta minun täytynee mennä. ROUVA LINDH. Etkö voisi odottaa täällä? HANNA. Kummastuen.
Niin, kuoro, mi lähtee tuntureille; unhoitin peruuttaa YLIOPPILAAT tulevat sisälle vasemmalle ja jäävät seisomaan sisäänkäytävän luo. Lindille. Lind, nyt lähtösi on vuoro! Etsitte Lindiä? NEITI SK
Hän tuumi todenteolle kirjoittaa perämies Lindille Sandesfordiin... Ei suinkaan millään tavalla velkoakseen häntä vaan ainoastaan kuullustellakseen, voisiko hän ilmoittaa mitään keinoa, jolla saisi hiukkasen hyyryä edeltäkäsin. Hän tahtoi antaa hänen tietää seikoista, jotka koskivat perämiestutkintoa. Yhtä hyvähän oli kirjoittaa tänään kuin huomenna! ja kirje läksi matkalle.
Kaikessa köyhyydessään hän ei suostuisi vaihtamaan kohtaloansa kenenkään toisen vaimon kanssa koko mailmassa, mutta hän ei kuitenkaan voi estää, että ajatukset toisinaan eksyvät ja palajavat muinaisiin muistoihin, entisiin elantoihin ja toimiin. Hän ei ole moneen vuoteen kuullut mitään vanhoista ystävistään. Laagje ei sen koommin tullut enää Ravdosjärvelle, kun Laila oli mennyt naimisiin Lindille.
Päivän Sana
Muut Etsivät