United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Andasjam," sanoi Laila Lindille, käyttäen ensi kerran tätä lemmen osoitusta, "onko se ihan totta, että olen sinun ja Inkerin serkku ja setäsi tytär?" "On, Lailasjam, se on niin totta, kuin että seison tässä, ja siitä, että tämän tiedän ja että olen tässä, saat kiittää 'Vihuria' ja vanhusta, joka seisoo tuossa."
Hän jäi seisomaan ikäänkuin lumottuna ristissä käsin, kuunnellen säveleitä. Lopuksi kiiti Inkeri koskettimilla edes takaisin läpi koneen kaikki äänet, pysähtyi sitten äkkiä ja kysyi: "Mitä pidät tästä, Lailasjam, onko se kaunista?"
Sykkivällä sydämellä läheni Jaampa lapsen sänkyä, kumartui ja katseli tuota nyt laihtunutta ja riutunutta lasta, joka niin usein oli huvitellut häntä iloisella naurullaan. "Laila", sanoi hän hiljaa, "Lailasjam, gulakgo?" Lailaseni, kuuletko?
Hän ikäänkuin aavisti Daron tulevan Karasjoen markkinoille ja saattavan Lailan pään vielä enemmän pyörälle. Mellet ilmoitti Lailalle tämän päätöksen ja koki häntä ilahuttaa. "Miksi et ole niinkuin ennen, Lailasjam," sanoi hän, "olenko sinua jollakin tavoin loukannut, oletko minuun suuttunut?" "En, Mellet, en ole sinuun suuttunut."
Me emme koskaan käytä sitä nimeä, mutta se on sangen soma nimi." "Niin, ja kun joku pitää minusta ja tahtoo olla minulle ystävällinen, sanoo hän aina 'Lailasjam', Lailaseni. Mutta entäs sinä, mikä on sinun nimesi?" "Inkeri." "Ah, Inga, me sanomme Inga, eikä Inkeri, ja minä sanon sinulle Ingasjam, silloin kun sinä sanot minulle Lailasjam."
Jaampa oli tuntenut Lailan ja odottamattomassa ja ylenmääräisessä ilossaan ei ukko tiennyt muuta kuin lukea tuon ainoan rukouksen, jonka hän osasi. "Kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt, Lailasjam!" huudahti Jaampa. "En vieläkään oikein voi uskoa, että sinä, Jaampa, todella olet täällä Bergenissä, minun luonani ja minun asunnossani!"
"Niin vainenkin, pitihän meidän sanoa toisillemme Lailasjam ja Ingasjam", sanoi Inkeri. "Kiitos itsellesi viimeisestä, poroista ja somasta turkista, jonka minulle lähetit. Mutta etkö tervehdi veljeäni. Etkö enää tunnekaan tuota 'pahaa Daroa?" Laila ojensi hänelle kätensä hymyillen, joka ei suinkaan osoittanut vihaa, vaan pikemmin iloa jäälleen-näkemisestä.
Nyt on kesä, nyt saat muuttolintujen lailla palata takaisin Ruijaan, Garnäsiin, tuntureille ja Ravdosjärvelle tapaamaan vanhaa isääsi!" "Voi Jaampa, jos se olisi mahdollista!" "Miksi ei? Sinä, miehesi ja lapsesi lähdette minun kanssani ja Mustin ehkä myös saamme ottaa mukaamme." "Jaampa, me olemme nyt niin köyhiä, meillä on tuskin leivän palaa!" "Oletko sinä köyhä, Lailasjam, ja nälkäinen?