Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Viljast' tullut, pikku rukka, läpi viljamaan; on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan. Jenni, hän on ruiskukka, kastuu ainiaan: on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan. Jos sun, kukka, kohtas Jukka, viljaan hiipien! Soi ehkä Jukka suuta, kukka, liekö nähnyt ken? Jos sun kukka, kohtas Jukka tullen läpi haan! Soi ehkä Jukka suuta, kukka, käynkö kertomaan?
Eikä haan veräjällä eikä tarhalla. Hän ehkä lepää, on tullut vasta kotiin, on ollut väsyksissä ja nukahtanut. Vaan ei hän uskaltanut kysyä sitä rengiltä, joka tuli hevosta ottamaan. Hän meni sisään, mutta ei näkynyt missään hänen vaatteitaan, ja pyssykin oli poissa. Mutta olihan hän voinut viedä ne mukanaan omaan huoneeseensa, jonka ovi oli kiinni.
Jonkun aikaa istuttuaan ja keinuttuaan oli Olavi taas alhaalla. Hän kysyi tietä heinäniitylle, otti hattunsa ja lähti sinne. Niitty oli järven lahdelmassa vähän matkaa talosta. Tie kulki haan läpi. Hänen aitaa lähetessään kuului sen takaa hiottavan viikatteen helinää, pian niitä yhtyi kaksikin samaan tahtiin, ja puitten lomitse alkoi jo vilkkua valkopaitaisia niittymiehiä.
Tule pois! tule, pieno, Yö huokaa, ja tuoksuu tieno, Ja kuiskii kielot haan! Tule pois! Tule, kullannuppuni vaan" He hiipii, poika ja tytti, Sivu kasken, miss' sauhus rinne, Haan tuoksuhun sinne. Oi, miks miten sytti Sun rintasi pikku tytti, Sa uljas raataja, sie! Oi, miks Olen kullannuppusi mie!
Hän selitti: Minä siinä ennen aamiaista tulin Immolan haan läpi ja siunatkoon ja varjelkoon mitä minä näin: Kaksi pahanhengen kuvatusta: Kaksi ihan näiden poikien näköistä pahaa henkeä istuu Immolan ladon katolla. Voi hyvä isä sentään! valitti äiti. Toinen jatkoi: Istuvat ensin siivolla, mutta sitte jo alkaa toinen rietas panna käsillänsä kuin siivillä.
Jäi talven valta taa, ja vihdoin suvi saa, taas laulelut pikkulintuin soi; ilo täyttää keväthaan, mut murhe mun on vaan, kun kulta mun hylkäsi, oi! Haan ruusukukan luo, miss' soluu sinivuo, nyt perhonen liihotella voi; sydän pieni sykähtää, se lemmen lumoon jää, mut kulta mun hylkäsi, oi!
Vaan käsivarrellaan vasu, kieloja haan täpötäynnä, nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota, pirtistä nyt tuli kaunis Johanna. Hän porstuan aikoi lehvillä kaunistaa yhä kauniimmaks, lasit panna kukkia täyteen suojia varten, ja myös ylishuoneen peittää kukkien tuoksuun, ens' yö jott' ihanalta tuntuisi tulleillen sekä hilpeemmin unet saapuis.
"Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! Tyyni on tieno, vilppainnaan. Pilvet ne palaa: säteet jo salaa hehkuhun valaa hongat haan. Amaryllis, nyt on ilo parhain helmass' Ahdin aamusella varhain! Miksi jäitkään maille Unen tarhain uinuvin silmin sä huokailemaan?"
Pien' poika on kuistilla telminyt, Miss' siimestä köynnökset loivat; Hän miettien kääntyy äitiin nyt: "Miks kellot kirkossa soivat?" Saa äiti syliinsä pienen pään, Mi on uupunut leikkilöistä, Ja pienistä pojista kertoo hän Ja häijyjen peikkojen töistä. "He läksi ruusuja poimimaan, Rusoruusuja lehtikoista; He perhoja liidätti laitaan haan, Ja sai jo kyllänsä noista.
Jos oisi mun nää linnan maat, ja vaunut, ratsut, väki vakaa, ois riemuni, kun saisin nuo Montgomeryn Kertun kanssa jakaa. Meeri Morison. Oi, Meeri, tule ikkunaas, yö uinuu, kiiltää kaste haan! Sä silmäs suo mun nähdä taas, ne voittaa kaikki helyt maan. Sua ilomielin vuotan vaan kuin orja aamunkoittohon, jos ikionnen palkaks saan, sun, armas Meeri Morison.
Päivän Sana
Muut Etsivät