United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ties emo ennustaa, Thetis, äitini kuuleajalka, salliman arpaa kaks mua saattavan kuoloa kohti: tänne jos taistelemaan minä jään liki linnoja Troian, en kotitielle ma koskaan käy, mut saan ikimaineen; vaan jos lähden pois sulo-syntymämaalle ma jälleen, hukkuva maine on multa, mut eess' elinaika on pitkä, eik' ole koittava kohta se päivä, mi päättävi tieni.
Hirmuista moista totuutena opettaa, eik' elonpäiviänsä sentään lopettaa! Jos meitä koskis se? En tajua? Ei olosuhteet mitään vaikuta? Oon sanonut: jos valhetta käyt vastaan, lyön, kaadun sinun kanssas ainoastaan. Helpompaa ei kuin käsky raamatun: ei koti, vanhemmat voi pitää lastaan, kun armaan vuoks hän alkaa kamppailun. syleilee häntä.
Tää viel' ei nähnyt viime iltaa, mutta niin liki sitä hulluus vei jo hänet, ett' tuskin oli aikaa kääntymykseen. Niin on kuin sanoin; lähetetty olin hänt' auttamaan, eik' ollut tietä muuta kuin tämä, jota tänne lähdin käymään. Hän nähnyt on jo kaikki kadotetut; nyt näyttää aion hälle henget, jotka sun vartioiminasi valkenevat.
ELISABETH. Petytte, veli Gloster; kuningas, Omasta ylhäisestä tahdostansa Eik' armoon-pyrkijöiden yllykkeestä, Varoen sisäist' ehkä kaihelmaanne, Jot' ilmaissut on ulkokäytöksenne Mua, lapsiani, veljiäni kohtaan, On teitä kutsuttanut, tiedustaakseen Vihanne syytä ja sen poistaaksensa. GLOSTER. Vihani? Kuin? Niin tärviöll' on mailma, Ett' öyhkää tiiti, missä arkoo kotka.
Eik' yksin luomakuntaa järjetöntä tään jousen nuoli nouda, mutta niitäi joill' omanaan on rakkaus ja äly. Kaitselmus, joka järjestää tuon kaiken, myös valkeudellaan taivaan tyynnyttävi tään, jossa kiertää kehä kiireellisin. Ja niinkuin paikkaan ennakolta säättyyn vie meidät voima jousen tuon, mi kantaa jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin.
Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa Ei tahdo vielä taivahinen Ukko Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi Hän yhä suuttunut on sinulle Ja hartaat avunhuutos hylkää hän. Voi, on sun kohtalosi tukala, Kun heitti sinun korkein jumala Nojalle oman kovan onnesi Ajalla, jolloin hänen avustaan Ois sulla ollut tarvis suurempi Kuin ennen milloinkaan!
Oi, kallis äiti, lahja armias, Useesti lasna nukuin rinnoillasi Voi, silmäykses, sielus huokaus, Ne sydämeni pohjaan tunkevat! Ah, muistutukses, rintas rukous Ijäti sielussan' ne valvovat! Läks äiti pois! Ei itku haudallaan, Eik' kultapatsas maksa vaivojaan, Vaan multa tää, jon nukut helmassa Odottain suuren päivän pasunaa, Se mullekin on maassa kalleinta Ah, vanhempain ja munki hautuumaa!
Kirstipä tähän mutkan muisti, Kolkki vieläki kovemmin. "Elä kolki Kirsti huora! Paitojani niin pahasti. Ei ole niitä täällä tehty, Vaan on äitini kotona." "Huoratpa hyvätki piiat, Vaan ei portot puoletkana Eik' ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisi huoraksiki; Itseki isot emännät Ovat Uolevin ohessa, Pitkäparran parmahissa." Itkusilmässä Elina Tuli rannalta tupahan.
SICINIUS. Coriolanoanne muut ei kaipaa Kuin ystävät; on pystyss' yhteiskunta, Ja pystyyn jää, vaikk' äittelis hän kuinka. MENENIUS. Hyvin kaikki on; mut paremmin vois olla, Jos olis myöntynyt hän. SICINIUS. Missä lie hän? MENENIUS. En tiedä; eikä myöskään vaimo tiedä, Eik' äitikään. KANSALAINEN. Jumalat kaitkoot teitä! SICINIUS. Hyv'iltaa, naapurit! BRUTUS. Hyv'iltaa, kaikki!
Kumppanejaan yhä kielsi Akhilleus viittoen päällään, ettei nuolt', ei peistä he suuntais Hektorin surmaks eik' etumaisena ehtisi muut ja hän toisena vasta.