United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ramseen esiytymisestä siinä taistelussa lauletaan: Kuningas silloin kohos' urhomielin, Aseihin tarttui, rautapuku yllä, Niin näöltään kuin Baal on otellessaan... Leiskahti ylös kuningas ja syöksyi Katalain ketalaisten hyökyriviin; Hän yksin ol' eik' kenkään hänen kanssaan.
Näin tytär ylhän Zeun, Afrodite, vastasi jälleen: "Oi tytär valtahisen Kronos-taaton, korkea Here! Virka, mi tahtosi on; sen sulle ma teen halumielin, jos vain tehdä ma voin eik' olle se mahdoton mahtaa." Here valtiatar jopa virkkoi viekkahin aikein: "Antaos lemmen voima se mulle ja hurmio, jolla kaikki sa lannistat, niin ihmiset kuin ikivallat.
Muun merkin alla ghibellinit tehkööt temppunsa; sillä pahoin seuraa kotkaa, ken sen ja oikeuden erottavi. Eik' uusi Kaarle guelfinensä sitä lyö maahan, mutta peljätköön sen kynttä, mi leijonat jo suuremmatkin nylki. Jo usein itki isän syytä pojat, älköönkä luulko, että vaakunaansa Jumala vaihtaa vuoksi Ranskan liljain!
Vaan kenen laivain luota ma kaukana viipyvän keksin, sen heti hengeti lyön, eik' auttava lie suku surren, miehet, naisetkaan, hänen ruumistaan roviolle, vaan hänet koirat raadelkoot liki muureja Troian."
Sillä jo kauan armautt' on aviollisen vuoteen kumpikin kartellut, vihan karsaan noustua mieleen. Jospa ma heidät suostutetuiks sopulausehin saisin yhteen yhtymähän taas vuoteellaan sulolempeen, niin ylin, arvokkain minä heist' ikiystävä oisin." Hällepä vastasi taas Afrodite näin hymyarmas: "Ei sovi eik' ole valta mun kieltää, kun sinä pyydät, näät sinut rinnalleen on korkea Zeus korotellut."
Metsäss' seisovi mullen mieluhinen pihlaja sorja, Juuret kiinsi se Suomen tanterehen, latva sen norja Huojuin pyrkielee päin tai vähäsen korkoamaan, Eik' ole puu tuo ainoankaan tarhurin orja. Kevään tultua taas kun kostuen maa nestehen suopi, Uuden ain' elon-innon pihlaja saa, voimoa juopi, Rintaa maan imiellen uhkuavaa; karttuvi syy Runkohon uus, puu lehteytyy, kukkia tuopi.
Pelkjärvell' oli tänään talkoo-päivä, Siis miehissä nyt sinne marssittiin, Ja joukko, eriteitä ennättäivä, Pääs paikallen ja niittoon käskettiin; Ja talkoista se tiedetähän näistä: Kaks sataa kaatui maahan Venäläistä Ja toiset rajan taakse syöstettiin. Kun Malmi voitostansa riemuellen Nyt vihollisten jälkeen ratsastaa, Hän hämmästyy, hän katsoo kummastellen, Eik' uskotuksi silmiänsä saa!
Tule, synkkä yö, Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei Terävä veitsen' haavaa näe, jonk' iskee, Eik' alta mustan vaipan taivas pilku Ja huuda: "seis, seis!" Suurempi kumpaakin: "sä, joka kerran" Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen Jo nykyhetkessä. MACBETH. Oi, armahani, Yöks tänne Duncan saa. LADY MACBETH. Ja lähtee milloin? MACBETH. Aamulla niin on määrä.
Eik' ollut oikeuden valta vankka kun syntyi Suomesta laulu uus, oli vainon vuossata synkkä, sankka, rae lankes, rangaistus kulki rankka, monet heimot ja kieletkin Herraansa huus, paha voitti ja maan mataluus.
Ojennuin katsomaan, ken olla saattoi, eik' koskaan puunna metalli tai lasi sulatus-uunissa niin punaisena kuin näin ma erään, joka virkkoi: »Nousta jos tahdotte, on tänne käännyttävä; ken rauhaa etsii, tätä tietä kulkee,» Näkönsä häikäisi niin silmät multa, ma että käännyin jälkeen opettajain kuin mies, mi kulkee korvakuulon mukaan.