Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja siell' opin ensin kammoamaan Sit' inhaa oppia uutta, Ett' ihminen on vain muodos maan, Ett' ei ole kuolettomuutta: Se tarjovinaan on tiedon kultaa Eik' anna muuta kuin kalman multaa Ja ympäristönsä saastuttaa Ole valpas, Karjalan maa!
No saatte; se vaan pitää tietämän, Kotona olkaa kello seitsemän. Niin kyllä, kyllä! Siitä ilo nousi: Mustikkasaareen sievästi he sousi. Ah, kuinka maistoi kauniit mustikat! Ah, kuin he söivät, kuin he juoksivat! Mansikkasaareen tahdommeko soutaa? Se lähell' on. Ei, emme taida joutaa! Niin punaisna ne hohtaa, näethän, Eik' kello varmaan ole seitsemän.
Tää kansa kaikki, joka itkee, laulaa, janoa ynnä nälkää nähden täällä taas pyhittyy vuoks kurkun ahmattiuden. Herättää halun syödä, juoda tuoksu tuon heelmän ynnä vesisuihkun vihma, mi pirskuu yli lehtein vihreöiden. Eik' yhtä kertaa vain, tät' uraa kiertäin, uudistu meille tuska tuo ei 'tuska' mun tulis sanoa, vaan 'onni korkein'
Kun silloin tällöin heräävät Ja kyytipojalt' kysyvät: "Eik' olla kohta perillä, Kyll' viivytty on välillä?" Niin ympärilleen katselee Uinaillen poika sanelee: "Tää tie ei lie oikee tie, Vaan ei se eksyksiinkään vie." No! Mitäs tehdä ajetaan Ja vihdoin talo huomataan. "Nyt," lausuu poika näppärä, "Me oomme, näen mä, Sysmässä!"
Kuin joskus eessä esimiesten haastaa on pakko liikaa kunnioittavaisten eik' ääni lähde läpi hampainen, niin kävi mun, mi sammalkielin loime nyt lausumaan: »Madonna, tarpeheni te hyvin tunnette ja niihin avun.» Hän mulle: »Tahdon, että pelkos ynnä häpeäs poistat, etkä enää puhu minulle lailla miehen uneksivan.
Joutuun Ennalta viekää kuningattarelle Sanoma, keitä vieraakseen hän saa. Huomenna ennen päivää vuodatamme Sen veren, joka tänään pakoon pääsi. Kaikille kiitos! Vankat teill' on kourat, Ja ette taistelleet vain palkan eestä, Vaan niin kuin asia ois ollut teidän, Eik' yksin mun; jokainen oli Hektor.
Tahtomattaan alkoi Jeanne verrata heidän elämäänsä toisiinsa, mutta ilman mitään mielenkarvautta ja nöyränä kohtalon julman vääryyden edessä. Hän sanoi: Minkälainen oli sinun miehesi sinua kohtaan? Kyll' hän ol' kelpo mies, rouva, eik' ollenkaan turhanpäinen ja osas' hyvin varallisuutt' kerät'. Hän kuol' rintatautiin.
Suosittu ei ole kenkään, hyljeksitty ei kenkään, kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut. Hänt' ilosemmin taas lähestyttiin, liehetys lakkas, nyt rakastettiin hänt', eik' yksin vain ylistetty. Tuon oli kaltainen, koetelkaa hänt' ajatella täynnään vaihtoja vain, nyt yhtenä, toisena toiste!
Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen hän oli Kristukselle ristinpuulla, sill' aikaa kun Maria alhaall' itki. Mut etten liian hämärästi haastais, tajua Köyhyys ja Franciscus noiksi rakastavaisiks, joista pitkään puhuin. Se riemu, rauha, joka heistä paistoi, herätti kummastusta rakkautta ja suloisuutta pyhän mietiskelyn,
Heit' ennen ei he olleet nähneetkään. Heit' tervehtivät lapset hämillään. Ket' etsitte? ne sanat ukko lisää. Me haeksimme äitiä ja isää. Mi nimenne? Frans minun nimen' on. Ja minun Mimmi. Ihme verraton! Frans! Mimmi! nehän nimet lapsiemme, Jotk' aikaa sitte hukkui suruksemme. He erään' iltan' astui venheesen, Eik' enää tulleet kotiin jällehen. Me emme hukkuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät