Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Voi, mitä lausuitkaan sinä, uljaan Tydeun poika! 152 Voimasi, miehuutes jos Hektor kerskuen kieltäis, iliolaiset ei, ei Dardanon heimo sit' usko, iliolaisien ei lujakilpien puolisot, joilta kukkeakuntoiset pölykenttään kumppanit iskit." Virkkaen noin hevot pois kaviokkaat käänsi ja väistyi vainoajaa.
Priamospa nyt nousi, Dardanon juurt' uros, neuvoissaan vaka kuin ikivallat; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii! Iltaiselle jo kaupunkiin kuten ainakin menkää, vartiat pankaa myös sekä valppaat kaikki te olkaa!
Vastaan nyt Priamon vesa Dardanon juurta, Lykaon, karkkosi virran luota. Ol' yllättäin hänet kerran raastanut pois Priamon puutarhast' yöllä hän itse; viikunapuusta kun löi vesarankoja viiltävin vaskin poikki Lykaon, vaunuihin etutankoja tahtoin, niin tuho joutui vartomaton, tuli aimo Akhilleus; Lemnos-saareen kansavahan hänet laitti hän laivoin, sinne hän kaupattiin, hänet osti Iasonin poika.
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Mutta kun mielesi kuulla se lie, sukukuntani tarkoin tuntea mies moni totta sen tuntee niin jopa kerron: Ensin Dardanon Zeus, jylypilvien nostaja, siitti, Dardanian asututtajan, kons' oli korkenematta linnaks ihmisien lakeuksill' Ilion vielä, heill' asumuksena juuret vain puropursuvan Idan. Dardanos sitten siitti Erikhtonion isovallan, miehen rikkaimman, mik' on ihmisheimoa ollut.
Hektorin silloin Zeus pölyn, peitsien, miestapon taajan keskelt' ohjasi pois sekä hurmeen, taistelonpauhun. Vaan kävi tuimana päin Agamemnon akhaijeja kiihtäin. Pois kedon poikk', ohi kummun, kuss' ikiunt' uros uinuu, Ilos, Dardanon juurt', ohi viikunapuun väki Troian karkkosi kaupunkiin; yhä karjuen heit' Agamemnon vainosi, peittyivät kädet kauhukkaat veritahmaan.
Niinpä me surman suust' uros temmatkaamme nyt itse, ettei suuttuva ois Kronossyntykin, jos hänet surmaan syöksis Akhilleus; eip' ole surma se salliman suoma, jott' ei Dardanon jäis suku tainta ja muistoa vaille. Zeulle ol' armain Dardanos näät yli poikien muitten, kuolollisten tyttäret joit' ovat saanehet hälle.
Virkkivät noin; Kronossyntypä heit' ei mielinyt kuulla. Vaan Priamos sanan lausui nyt, uros Dardanon juurta: "Kuulkaa, Troian kansa ja myös varusääret akhaijit! Pois jo ma lähden Ilionin avotuulisen turviin, sillä en silmin katsoa voi, kun poikani armas astuu kamppailuun kera miehekkään Menelaon. Zeus sen tietää vain sekä kaitsevat kaikk' ikivallat, kumpaiselleko heist' on kuolon kohtalo säätty."
Silloin Hermeen siell' yht'äkkiä huomasi airut astuvan kohti, ja joutuen näin Priamolle hän virkkoi: "Oi, varo, Dardanon heimon pää, nyt on valppaus tarpeen! Tuolla ma miehen näin, tuho tullut on meille, mä pelkään. Pois hevosillako siis heti kääntyä vai liki käydä polvia kietomahan, jott' armahtaisi hän meitä?" 357
Päivän Sana
Muut Etsivät