Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt, Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar tähtien, Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, ja tuolla, Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylmä aalto avuks tuo, Ja ystäväimme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi tänne. Vait! hän herää.
Pyssyn ponsi, kirveslapa, Minkä kukin löytää! Paeta ei ole tapa, Päälle parvi töytää. Ensi miesnä ken on siellä, Jonk' on peto melkein niellä? Hän, tuo nuorin, Pulskin, suorin, Sulho parven parhain! Hänpä viskaa Lailla huiman Pedon niskaan Iskun tuiman Mutta sortuu varhain Maahan alle kämmenten, Raivoisten. Avuks' ehtii toiset.
Virkki jo kiskaltain jalast' urhoa kaattua taiston melskeest' Idomeneus; vaan riens avuks Asios astuin valjakkons' etupuolle, ja selkää orhien henki poltteli ohjaajan pidätelless'; iskeä maahan mieli hän Idomeneun; tämän peitsipä kiitikin ennen kurkkuun leuan alle ja niskan puolt' ulos työntyi.
Virkki ja koht' avuks Aiaat huus sekä myös Menelaon: "Oi Menelaos kuulu ja Aiaat, vallat akhaijein! Jääkööt varjelemaan Patrokloa muut urot parhaat, ympäri piiriytyin sekä torjuen pois vihamiestä, itse te estämähän tuho tulkaa meilt' eläviltä! Sill' iki-itkuiseen nyt taistoon tuimina ryntää parhaat Ilionin, jalo Aineias sekä Hektor.
Toiste soi nyt torvi; Jäi tainnoksiin hän siihen. ALBANIAN HERTTUA. Ken se oli? EDGAR. Kent, pakolainen Kent, mi valepuvussa Kuningastansa, vihamiestään, seuras Ja töitä teki, joit' ei tekis orja. RITARI. Avuksi, avuks! EDGAR. Kelle? ALBANIAN HERTTUA. Puhu! EDGAR. Mitä? Verinen veitsi? RITARI. Kuuma on se, suitsee; Juur' rinnast' otettu Oi, hän on kuollut! ALBANIAN HERTTUA. Ken kuollut!
Totellen kansaa kiellän totuutta, Totuutta totellen taas kansaa kaadan. Keveempi sokeus kuin näkö on, Jos vaaraa väistyä on mahdoton; Keveempi olla itse uhrina Kuin joukon tuskaa nähden kitua, Mut avuks' ei voi kättä ojentaa. EGLON. Hän jotain päättää, urhot, huomatkaa! ZUUR. Et vastaa, aamun mies? BILEAM. En poistukaa! Totuuden voitto kalliimp' on kuin kansan.
Vaikka myrskytuulet murhatulta auttelee, Meill' on käsky: avuks' lähimmäisen vaan! Usko uljas, tahto tuima, altis itseuhraus, Niist' on vaarass' apu, voitto, lohdutus. Työ ja taisto vaan Meille Suomenmaan Luonnonvoimat aarteita saa antelemaan. K
Olenko siis konna, Näin Cassiolle oikotien kun neuvon Juur' onnen helmaan? Oppi helvetin! Kun perkeleill' on mieless' ilkein hanke, He hahmoss' enkelin meit' ensin kiusaa! Niin minäkin. Kun, näet, tuo kunnon hupsu Hädässään avuks Desdemonaa vaatii, Ja tämä kiusaa pyynnöllänsä miestään, Niin maurin korvaan valan tämän myrkyn: Ett' anomukseen syyn' on lihan himo.
Hän hillitsi vihaisia, voimakkaita nikahduksiansa ja jatkoi entistä synkempänä: »Ja kunhaan mie hain Hikun avuks niin nähööt eivätkö sua selekääsä!» Se toivo tyynnytti hiukan mieltä. Hän teki pajunkuoresta vyön, veti sillä housunsa kireälle ja lähti entistä tukevammin taivaltaa pullittelemaan polkua pitkin.
Ja, pyydän, poikani luo heti käykää, Tuon muuttunehen raukan. Joku teistä Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse. GYLDENSTERN. Jumala suokoon käyntimme ja työmme Hänelle iloksi ja avuks. KUNINGATAR. Amen! POLONIUS. Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast' On tervehinä palannehet. KUNINGAS. Aina Sin' olet hyväin sanomien tuoja. POLONIUS. Niin, enkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät