Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Toivolla että minä sinun pian täällä syliini sulkea saan, minä sinulle nyt ainoasti siunaukseni annan, ja lähemmät ynnä tarkemmat kertomiset jätän, siksi kuin me Jumalan avulla pian taasen toisemme tavata saamme. Minun hellästi rakastettu tyttäreni, Sinun armias ja hyväsuosiollinen äitisi Katariina Boije.
Ja taas muistaa hän Joukon huudahduksen: »Auta, Kiesus armias!» ja hänelle alkaa selvitä, mitä on tapahtunut. Juuri kun oli tietäjäksi tulemaisillaan, velhoksi valmistumaisillaan! Viha, kiukku ja pettymys käpristää kokoon Panun ruumiin.
OTHELLO. Kun on alku tehty, Ei auta viipy. DESDEMONA. Rukoilla mun suo vaan. OTHELLO. Se liian myöhäist' on. Hoi! Hollaa, herra! Hoi, herra! Kuulkaa, herra! OTHELLO. Mikä melu? Ei kuollut? Eikö ihan kuollut? Minä, Vaikk' olen julma, armias tok' olen: En tuskiasi tahdo pitkittää. Kas noin! Hoi, herra, herra, hoi! OTHELLO. Ken siellä? Oi, hyvä herra, sana teille vaan. OTHELLO. Vai niin! Emilia!
"Jos Crawford'in kreivi jo nyt parrattomana poikana neuvoo semmoista valtioviisautta", sanoi prinssi, "kylläpä mar' hänestä tulee aika armias hallintomies, kun kymmenen, kakstoista vuotta on kerjinnyt kulua! Hyi tuommoista, jonka sydän jo on kivenkova, ennen kun leuvassa on untuvaa!
Minä en kuullut sen enempää, ja minä en saanut noita muutamia sanoja mielestäni useampaan päivään, ennenkuin toinen virsi astui niitten siaan. Se oli seuraava: Jesus, huuda luoksesi Synnin teiltä syntinen, Niinkuin ennen Pietari Sun ma kielsin kieltäen, Suo mun Pietarina myös Katkerasti itkien Jällen palata sun työs, Sydän kivenkovuinen Murra, Jesus armias, Mulle ole laupias!
Oi taivaan sotajoukko, jonka näen, rukoile niiden eestä, jotka harhaan maan päällä johti esimerkki paha! Miekoilla muinen sodat käytiin; nytpä se leipä riistämällä sieltä täältä, jot' Isä armias ei kiellä keltään. Mut sa, mi kirjoitat vain ansaitakses, viel' elää, muista, Paulus, Petrus, kuolleet sun tärvelemäs viinitarhan tähden!
Kuunaan sulta jos sai avun auliin taattoni taiston tappavan tiell', ole armias nyt myös mulle, Athene; suo mun surmata mies, liki tuo hänet peitseni tiehen, eeltä jok' ehti jo nuolellaan ja nyt kerskuvi riemuin, valkeutt' auringon ett' ei näe silmäni kauan."
Sauhun kentille, kauhun kentille, valtahan vainajien. Syöksyikö vieras syntymämaahan, kansaako kaas vihamies? Ei, oma heimo herjaksi muuttui, oma oli orjuuden ies. Nousitko vastaan sortajavaltaa, kun sotatorvet soi? Lasken lautsalle raudan raa'an, veljien verta se joi. Voitonko liet vai tappion viesti, saata et ilosanomaa. Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka vapaa on kansa ja maa. Auta, armias!
Ja minä olen saattanut iloita hänen onnettomuudestaan jumalattoman vihan villitsemänä. Pyhä neitsy Clery'ssä, oi armias rouva Embrun'issa, suokaa syntini anteeksi!" Hän oli ottanut päästään tunnetun huopahattunsa, joka oli pyhäin kuvilla koristettu.
Sattui näet jo olemaan se aika, jolloin hän läksi konttoorista. Eikä sentään, olkoon oloillaan ja pitäköön konttoristinsa. Heittäännyin sohvalle ja katselin lampun savun mustaamaa paikkaa pöydän kohdalle katossa, joka näytti olevan kuin musta pilvi vaalean viattomuuden taivaalla, ja surullisesti hyräilin: Ja taivaan Herra armias Sun kulkus johtakoon
Päivän Sana
Muut Etsivät