Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
AARON. Demetrius, eikö ollut hällä syytä? Hyvinhän kohtelitte tytärtään. DEMETRIUS. Oi, jospa tuhat olis roomatarta Noin pinteessä ja himon saaliina! CHIRON. Mik' armias ja ihmisrakas toivo! AARON. Vain äidin puuttuu aamen. CHIRON. Sit' ei puutu, Vaikk' olis niitä tuhansia lisää. DEMETRIUS. Pois tulkaa: rukoilkaamme jumalia Tukemaan äitiämme tuskissaan. Niin, perkeleitä; meill' ei jumalia!
Oi pääsky, lintu pienoinen, sä riemurinta kaunoinen! Jo taasen riensit Pohjolaan, jo taasen löysit meidän maan. Oi, tuttu mulle vanhastaan! Sun ääntäs taas mä kuulla saan; noh, terve, terve tultuas, ystäväni armias! Sä kaunokieli, kultasuu! oi, kuinka laulus luonnistuu, kun lennät ilmass' liehuten ja riemuvirttä veisaten. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan sä riennät?
*Kroll*. Armias taivas *tuo* siis oli Ulrik Brendel, josta ihmiset kerran luulivat tulevan jotain suurta. Hänellä on ollut ainakin rohkeutta elää elämäänsä oman päänsä mukaan. Minusta *se* ei ole niinkään vähäpätöistä. *Kroll*. Mitä sanot? Sellainen elämä, kuin hänen On ollut! Luulenpa melkein, että hänessä oli miestä vielä kerran panemaan pääsi pyörälle. *Rosmer*. Ei suinkaan.
Selvillä hänellä oli, millainen hänen elämänsä pitäisi olla, ja hän ihasteli oikeaa elämää, mutta hän lopetti puheensa siitä aina ivallisesti sanoen: 'kun pääsisi rouvaksi, niin keittäisi hernettä!» Jonkun aikaa mietittyään jatkoi taas Liisa: »Omituinen ihminen oli se Mari. Auta armias, kun hän sattui pahalle tuulelle! Ei osannut olla mieliksi mitenkään.
Hänen päänsä vaipui taaskin selkälaudalle, jospa armias kuolema hänet muutenkin tapaisi, kun hän hiljaa sitä tässä odotteleisi... Miksi hän juuri pelkäsi vankeutta? Ei viskaali vielä mitään epäillyt. Hän puhui salissa murhapoltosta, mutta Hermania hän ei aavistanut syylliseksi. Eikä suinkaan hän sen jälkeenkään Mutta kuinkas olikaan? Eikö hän puhunut ristiin?
Ei työni mistään kotoisin, ei hyvää toimissani; Jumalan tahdon hylkäsin, Ihaillen vapauttani; Mun tuskan' epäilyyn mun vei, Osaksein kuolema vaan jäi Ja helvetinkin piinat. Mut luoja sääli armias Mun kohtalooni nurjaa; Hän olla tahtoi laupias, Mua auttaa tahtoi kurjaa; Minulle jakoi armojaan, Sit' ei hän tehnyt suotta vaan; Parastaan tahtoi antaa.
Hän lankesi polvillensa hän heittäysi maahan ja huusi tuskissansa ja kauhussaan: "auta, armias St. Anna, ja minä rupean kohta munkiksi." Myrsky vieri hitaasti pois; mutta peräyttämättömät sanat olivat lausutut, ja ukkosen jylinä, kun se kaukaa kuului yhä heikommalta, kaikkui hänen sydämessään, ikäänkuin koko hänen mailmallisen elämänsä hautausvirsi.
Mutta auta armias, kun Linnalan emäntä sai tuosta tiedon; silloin oli Matti ja Kaisu pulassa. Matin ajoi emäntä paikalla pois talosta ja Kaisu sai semmoista löylyä, että se piisasi. "Wai semmoisen leipäkoin, köyhän ja nälkäisen rotan sinä keinottelisit meidän taloon.
Suo vapautta, valoa, Suo kunniata, suuruutta, Sä kaiken hyvän tuoja. Rukoile ruhtinaasi puolesta: Suojele, Herra armias, Valaise ruhtinaamme. Karkoita vaarat voimallas, Suo rauhass' olla saamme, Ett' aina laki, oikeus, Ja menestys ja siunaus Iloittais isänmaamme.
Pimeässä peljäten Yksinäni astelen Metsätieltä eksyneenä, Lasna kymmenvuotisena. Tuuli tuima puhaltaa, Jäiset raidat rasahtaa, Musta varjo liikkuu tuolla: Susi ulvoo mäntysuolla. Yksi pilkkii tähti vain Haljenteesta hattarain, Siihen siirtyy katseheni, Sanat saapuu huulilleni: «Isä lasten armias,» «Kaitse mua, pienoistasi» «Vaikka kunne kulkenenki,» «Turvanain on Herran henki.»
Päivän Sana
Muut Etsivät