Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Eikä armoa saa hän ylhäältä, ei matalalta. Istuin ja itkin vuoteeni laidalla, muistelin jällehen Sua. Miksi mun hylkäsit? Miksi et sietänyt sietämätöntä mua? Istuin ja itkin elämäni itkua rinnassa rikos ja rauta. Emmekö yhdy? Emmekö tapaa? Herra armias, auta! Ukkospilvi mun pääni päällä mitä se tietää sulle? Outoja onnen vaiheitako vaiko murhetta mulle?
Noin paras ihmisen paatuvi, vaipuu, jos sitä ei tue kauneuden kaipuu. Aurinko armias Permian taivaan, et iki lähtene ilmojen laivaan? Jos tulet jälleen huomenen tullen, veisaamme vienoimmat virtemme sullen. Kauneuden kaipuu Permian lasten, et iki turtune vaivoja vasten. Vaikka sä turtuisit tuhannen vuotta, ei ole laulumme kaikunut suotta.
Muuten en olisikaan oikea suomalaisen itsepäisyyden perikuva, en niin loistava ilmiö tällä alalla kuin itse asiassa olen ja haluan olla. Olen kuin hako virrassa, jokotan paikallani kuin kivien väliin juuttunut kuusenlatvus; vaikka en pääsekään uimaan vasten virtaa, en mene myötenkään. Ennen märkänen siihen paikkaan. Anna armias, että minä näen missään innostusta! Kyllä minä siitä pian teen lopun.
Ruustinnan täytyi tukea häntä olkapäistä. Auta armias, kuinka sinä olet laiha! Kohtauksen ohi mentyä lepäsi Robert taas hehkuvin silmin vuoteessaan. On sentään sangen suloista maata nyt tässä sinun pehmoisella patjallasi, mamma. Oli usein, jos sen nyt suoraan sanon, sangen kolkkoa maata lumikinoksissa. Oletko sinä, onneton, maannut lumikinoksissa? No nyt minä ymmärrän.
MARCELLO. Se katosi, Kun kukko laulaa alkoi. Kerrotaan, Ett' aina, kun se aika joutuu, jolloin Tuloa Vapahtajan vietetään, Niin laulaa kaiken yön tuo aamulintu. Nyt, kerrotaan, ei ykskään henki liiku, Yöt ovat raittihit, ei tähdet koske, Ei taiat tartu eikä noidat hurmaa, Niin armias ja pyhä on se aika. HORATIO. Sen olen kuullut ja sen osaks uskon.
Oi taivaan sotajoukko, jonka näen, rukoile niiden eestä, jotka harhaan maan päällä johti esimerkki paha! Miekoilla muinen sodat käytiin; nytpä se leipä riistämällä sieltä täältä, jot' Isä armias ei kiellä keltään. Mut sa, mi kirjoitat vain ansaitakses, viel' elää, muista, Paulus, Petrus, kuolleet sun tärvelemäs viinitarhan tähden!
"Minä luotan täydellisesti herra rovastin kykyyn ja tiedän teidän muistavan, että Jumala ei ole ainoastaan armias, vaan myös vanhurskas", sanoi Yrjö. "Hyvin lausuttu!" virkkoi rovasti, jatkaen sitten: "Nyt ei mitään muuta kuin kiitos olkoon Herralle tästäkin ateriasta! Osoittakoon Hän vastedeskin meille anteliaisuuttaan ja armoaan. Amen."
Jumala armahtakoon vaimoani ja lapsiani!" Sabina voikahti varsin katkeraan valitushuutoon; lankesi ukon jalkain juureen ja sanoi: "isä, armahtakaa poikaanne! armahtakaa minua ja lapsiparkojani! Jumala on armias ja laupias, hän kyllä antaa meille syntimme anteeksi!" "Sabina," vastasi ukko totisesti, "et tiedä mitä sanot; älä erhety, ei Jumala anna itseään pettää.
Mutta armias kun se naimisiin tuli, siitäkös toimen emäntä kuuluu tulleen; piti talonsa ja kuuluu rikkaana olevan tänäkin päivänä. Vaan hän asuu kaukana Hämeen maassa, jonne hän naiduksi tuli." "Rikkaana!" sanoi Elsa aivan ihmeissään. "Onko sillä ihmisellä sydäntä ensinkään. Että, vaikka olis kuinka häijy, niin auttaa hänen kuitenkin pitäisi ainoata sisartaan, kun tietää puutteessa olevan."
Ei silti, että hän olisi halveksinut näitäkään tyttö-parkoja, jotka antoivat kaipaaville rakkauttaan, vaan siitä syystä, että kaupunkiin oli tullut venäläistä sotaväkeä, russakoita, jotka kaappasivat nämä naiset itselleen, ja auta armias solttujen kanssa kilpailemaan: ne voivat pistää suomalaisen miehen painetillaan puhki.
Päivän Sana
Muut Etsivät