Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vaiti vain, ja polvi maahan, Niin, polvi maahan! AGRIPPA. Kumpaakin hän lempii. ENOBARBUS. Hän sontiainen on, ja he sen siivet. Hyvästi, Agrippa! AGRIPPA. Hyvästi, sotur' uljas! Onneksenne! ANTONIUS. Ei enempää! CAESAR. Te viette osan suuren itsestäni; Mun häness' omistatte. Sisko, ollos Semmoinen puoliso, kuin sydämmeni Voi toivoa ja pyhästi sen taata.
Tässä, jalo hirvi, Sa kierrettiin; sä tässä kaaduit; tässä Ajajas seisoi, murhan merkki yllä, Verelläs purppuroittuna. Oi, mailma! Sin' olit tämän ruunuhirven puisto; Hän, toden totta, mailma, oli ruunus. Kuin hirvi, monen prinssin kaatamana, Nyt tuossa makaat! CASSIUS. Antonius! ANTONIUS. Oi, anteeks, Cajus Cassius, Sen sanoo vihamieskin Caesarista; Siis kylmää kohtuutt' on se ystävältä.
ANTONIUS. Verinen tomu, anteeks suo, ett' olen Leppyisä, nöyrä noille pyöveleillesi Jaloimman miehen raunio sa olet, Mik' aikakausiss' elänyt on koskaan. Voi kättä, joka kalliin veres kaasi!
ANTONIUS. Te ette tiedä mitä teette, miehet. Mill' ansainnut on Caesar rakkauttanne? Ah! ette tiedä: kerron siis sen teille. Säännöksen unhotitte, josta puhuin. KAIKKI. Niin oikein! säännös! Seis, ja kuullaan säännös! ANTONIUS. Se täss' on, Caesarin sinetti alla. Jokainen Rooman miesi hältä saapi, Jok'ainoa, viis-kahdeksatta drakmaa. 2 KANSALAINEN. Oi, jalo Caesar! Kosto surmaajille!
"Kuule, prefekti", virkkoi Teodora katsellen häntä tarkasti, "sinussa voisi olla miestä sanoisinko sitä barbaarin vaiko roomalaisen ominaisuudeksi ensin suutelemaan Kleopatraa, jota Caesar ja Antonius ovat jumaloineet, ja sitten kuitenkin viemään hänet mukanaan riemusaatossa Roomaan, kuten Oktavianus lienee aikonutkin menetellä. "Ellei tuo käärmekuningatar olisi tehnyt aietta tyhjäksi.
Kirjoita itse kirjoitan ma alle Jäähyväiset ja tervehdykset. Toivon Niin sano ett'ei hällä enää koskaan Ois syytä vaihtaa herraa. Kohtaloni Rehellisetkin turmelee. Oh! Joutuun! Enobarbus! Kuudes kohtaus. Caesarin leiri Aleksandrian edustalla. CAESAR. Agrippa, mene, ala taistelu. Antonius elävält' on vangittava; Julista tahtoni. AGRIPPA. Sen täytän, Caesar. CAESAR. Yleisen rauhan aika lähestyy.
Messala, tuoss' on kirje, joka kertoo, Ett' Antonius ja nuor' Octavius Lukuisin määrin meitä vastaan ryntää, Philippiin kulkuansa ohjaten. MESSALA. Mull' ompi kirje samaa sisällystä. BRUTUS. No, mit' on siinä muuta? MESSALA. Että panna- Ja henkipatto-julistusten kautta Antonius, Octavius ja Lepidus Senaattoreita sataan surmanneet on.
Egyptin viekas henki! Ilki lumous! Sa, jonka silmäys mua viittoi sotaan Ja kotiin taas, jonk' oli povi korkein Mun silmämääräni ja ylpeyteni, Kuin aimo mustalainen petosjuonin Sydäntä myöten minut paljaaks riistit! Hoi, Eros! Eros! CLEOPATRA. Miks armahallesi noin riehut? ANTONIUS. Poistu, Tai ansaitun saat palkkasi ja Caesar Häväistyn voittosaaton!
Kohtelias Antonius, Jolt' ikänä ei kieltoa saa nainen, Viidesti siisti partansa ja läksi Ja sydämmellänsä sai kestit maksaa, Vaikk' yksin silmä nautti. AGRIPPA. Velhonainen! Levolle sai hän Caesarinkin miekan; Mies kynti, nainen niitti. ENOBARBUS. Kerran hyppäs Askelta pari julkikadulla; Kun hengästyi, niin läähötti ja haastoi Niin, että kauniiks epäkauniin käänsi Ja hengettömänäkin voimaa henki.
CHARMIANA. Mukautua, ei missään esteeks olla. CLEOPATRA. Hupelo neuvo! Niin hän multa menee. CHARMIANA. Varokaa liiaks häntä kiusaamasta. Mit' usein kaihdat, sitä vihdoin vihaat. CLEOPATRA. Sairas olen, haluton. ANTONIUS. Mun raskas aiettan' on ilmi tuoda. CLEOPATRA. Charmiana, auta, auta; minä kaadun! On kohta loppu; ihmisluonto moista Ei saata kestää. ANTONIUS. Armas kuningatar
Päivän Sana
Muut Etsivät