Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


Viimein sovittiin, että nämä kolme liittolaista ottivat nimen "triumvirit valtion hallitusmuodon järjestämistä varten", sekä anastivat itselleen viideksi vuodeksi korkeimman vallan. Keskenään jakoivat he valtakunnan läntiset maakunnat siten, että Oktavianus sai Afrikan ja saaret, Lepidus Espanjan ja Gallia Narbonensiin sekä Antonius muun Gallian.

Huone Antonion asunnossa. ANTONIUS. Ei, ei, Octavia, ei yksin se, Sen soisin anteeks, sen ja monta muuta Sen tapaista; mut Pompejoa vastaan Uutt' alkoi sotaa, testamenttins' sääsi Ja kansalle sen julki luki, pahaa Minusta puhui, ja kun vihdoin täytyy Mua kiitelläkin, niin on kiitos kylmää Ja kuivaa, perin niukkaakin. Kun tarjon On paras tilaisuus, hän sit' ei käytä. Tai nurkuen sen tekee.

CAESAR. Naurettava oisin. Jos tyhjän joutavasta loukkaantuisin. Etenkin teihin; enin naurettava, Jos halpaa teistä lausunut ma oisin, Nimenne lausuminen kun ei lainkaan Mua koskenut. ANTONIUS. Mut mitä teitä koski Egyptiss' oloni? CAESAR. Sen verran kuin Mun tääll' oloni teitä Egyptissä. Mut jos mua vastaan siellä vehkeilitte, Egyptiss' olonne mua kenties koskee. ANTONIUS. Vehkeilin? Kuinka?

BRUTUS. Kolmasti tarjottiinko kruunu hälle? CASCA. No, kuinkas muuten; ja kolmasti hän sen luotaan työnsi, mutta joka kerta aina hiljemmin; ja joka työntämiseltä kunnon naapurini kajahuttivat riemuhuudon. CASSIUS. Ken hälle tarjos kruunun? CASCA. He, Antonius. BRUTUS. Miten se kävi? Kerro, hyvä Casca.

3 SOTAMIES. No, tulkaa pois; hän ehkä vielä tointuu. Kymmenes kohtaus. Molempien leirien välimaalla. ANTONIUS. Merillä tänään varustauvat; emme Lie maalla heille mieleen. SCARUS. Kaikkialla. ANTONIUS. Tulessa tulkoot taikka ilmassa, Niin vastaan käymme. Muista: jalkaväki Kaupungin ulkokunnahilla meihin On liittyvä. Merellä kaikk' on selvää; Sataman jättäneet on laivat.

Jalot liittoveljet, Vakaasti sitä pyydän: kosketelkaa Kipeimpiin kohtiin mitä lievimmästi! Pois viha, kiukku! ANTONIUS. Hyvin puhuttu! Vastakkain vaikka käytäis asevoimin, Tekisin näin ma. CAESAR. Tervetullut! ANTONIUS. Kiitos! CAESAR. Istukaa! ANTONIUS. Tehkää hyvin, herra! CAESAR. No, siis ANTONIUS. Te käännätte, ma huomaan, pahimmaksi, Mik' ei sit' ole, ja, vaikk' olisikin, Ei teitä koske.

ANTONIUS. Eloni surkeata loppua

Tuo paatunut lurjus hänen nimensä on Antonius Macedo on oleskellut Tukholmassa Portugalin lähettilään salaisena rippi-isänä, mutta samalla on hän koettanut vietellä ihmisiä rehellisestä kristin-uskostaan, ja käännyttänyt inhoittavaan oppiinsa. Sitä paitsi kuuluu hän tehneen monta muutoin sievää tepposta!

Kautt' auringon, Mi Niilin liejun elvyttää, nyt lähden Soturinasi, palvelijanasi! Tee, miten mielit, sota taikka rauha. CLEOPATRA. Charmiana, vyöni päästä! Ei, ei tarvis! Tilani vuoroin hyvä on ja paha, Niinkuin Antonion lempi. ANTONIUS. Vaiti, armas! Todista totta lemmestä, mi kestää Kovimmat koitokset. CLEOPATRA. Sen Fulvia tietää.

ANTONIUS. Hyvästi, rouva! CLEOPATRA. Sananen vielä, kohtelias herra! Erota meidän täytyy, ei, ei sitä Olemme lempineet, ei, sitäkään ei Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? Oh, muistini on oikea Antonius, Unohdan kaikki! ANTONIUS. Jos ei houre oisi Sun valtas orja, luulisin ett' olet Sa houre itse. CLEOPATRA. Tuskalloist' on kantaa Houretta moista sydäntään niin liki Kuin minun tätä.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät