Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
FUCHS. Ja vinkukoon Pikku-Hermannin piiska; sillä aika on tärkeä ja ankara. PATRIK. Kotia! sanon minä. Mars! MAX. Silentium, kapteeni Aakusti Patrik, silentium, sanon minä! PATRIK. Sinä kirottu mies, kopeiletko? ANTON. Tule nyt siivosti kanssani. So soo! MAX. Elä ryhdy minuun; sillä nytpä olen voimakas, jaa kaksinkerroin. TOMMI. Voimakas kuin kaksinkertainen olvi.
MARIA MARTOLA. En minä ilmaise, olkaa huoletta. ANTON LEANDER. Mine kiitte Maria. Mut mine teytte pite poliistutkinto nin ja mine teytty vangita Maria. MARIA MARTOLA. Itse tahdon vankeutta, lepoa, unta tahdon. ANTON LEANDER. Maria usko, mine ei koko elemess ollu nin vaikke ... nin vaikke... Menee kyökin ovelle, avaa, kutsuu päänliikkeellä, etenee pöydän luo oikealle etualalle.
ARISTARKUS. Mitä sanot? 3:S SOTAMIES. Tulkaat katsomaan. ARISTARKUS. Lekkeri helmeilevää oltta! Totisesti! ANTON. Päätäni pyörryttää. TITUS. Sydäntäni hiukasee. TOMMI. Kuinka ovat he käsittäneet tämän? 3:S SOTAMIES. Kuulkaat, mä tahdon kertoa.
Nallen päivät ovat päättyneet, vastasi Kirila Petrovitsch, hän sai kunniakkaan kuoleman vihollisen käden kautta. Tuolla on hänen voittajansa! Kirila Petrovitsch osotti ranskalaista opettajaa. Hän kosti puolestasi ... saanhan luvan mainita ... muistatko? Miksi en muistaisi, sanoi Anton Pafnutitsch, muistanpa hyvinkin.
ANTON LEANDER. Mine olis maksanu lapseneleke... Miks Maria sen teke?... Ny käy Maria hoonost... Ja minu ... mite pite minu tekemen?! Oh! MARIA MARTOLA. Minä tunnustan. Olen tappanut. ANTON LEANDER. Mut asia tule oikköyden etten. Mine on jeevi ett nosta juttu... Mine ei voi olla befallningsman teme jelkke ... suuri heppe kohta minu ... Maria ymmerte...
ARISTARKUS. Ja ympyrjäiset, suuret klasisilmänsä säteilee ja loistaa kuin aurinko taivaalla. TOMMI. Ja nenänsä hohtaa kuin kekäle helvetissä. ANTON. No no, hän on kapteenimme. ARISTARKUS. Kapteeni kuin mies vaan. TOMMI. Hyvä kapteeni, hyvä! Titus kyldrää istuessansa rahilla. SOTAMIEHET. Eläköön kapteenimme, eläköön hän! ANTON. Eläköön hän kauvan, kauvan! TOMMI. Valaisten mailmaa!
Mutta jos sinä aijot esiintyä noin nimismiehenä ... luuletko, että sanon sinulle?... en koskaan. En koskaan! ANTON kyökkiin päin: Liisa, halloo halloo Liisa! TYYNI.
Vai tämäkö juuri sinun karkoittaa vieraille maille? Kiirehditkö, armas Leo, hakemaan unohduksen lääkettä haavoillesi? Poika, tämä saattaa mieleni levottomaksi ja haavoittaa minunkin karvaista, pörröistä sydäntäni! Sinä matkustat pois. LEO. Auringot ja tähdet, kuinka joutuu aika! ANTON. Kohta seitsemän. Mutta millä sydämmellä siirryt? LEO. Tahdon ja en tahdo, kiirehdin ja viivyttelen, oi!
TYYNI LEANDER johtaa Maria Martolan hellästi kyökin ovesta. LEONTJEV tulee Anton Leanderin viereen: Antón Antónovitsh, juumala rangaista, te nehnyt? juumala anta kaunis uuni, juumala rangaista, ei iihmine taarvis. ANTON LEANDER. Herr Leontjev, teille on oikke: mine ei saa raporteera. LEONTJEV liikutettuna: Antón Antónovitsh, pazvoljte vas patsalavatj! Njut kaaikki hjuvä.
ARISTARKUS. Hän eläköön tuomiopäivään asti! TOMMI. Ja sitten taivaassa ijankaikkisesti! KAIKKI. Hurraa! PATRIK. Kiitoksia, pussikat, kiitoksia. Mutta mikä on kysymyksenä? ANTON. Pieni ihmisellinen heikkous, pieni komme, jonka toivomme herra kapteenin antavan anteiksi. PATRIK. Mutta asia? PATRIK. Ken makaa, ken? TITUS. Hä Timoteus tuolla rahilla, vahtia pitäessä. PATRIK. Haa!
Päivän Sana
Muut Etsivät