Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Voi, Anton, tulee hellästi viereen: sinussa on kuitenkin myös jotain ihan toista niin lapsellisen hyvää ja hellää... ANTON. Nej, det kan vara nog med detdär. Menee puhelimen luo, soittaa: Saissinko herr kommunalläkaren Brenner. Tack. TYYNI hätääntyneenä: Miksi lääkärille? ANTON odottaa kuulotorvi korvalla: No-o, teytty toimitta ruumintarkkastus.
MARIA MARTOLA ihmetellen katsoo Anton Leanderiin: Pitääkö minun sekin sanoa todistajain kuullen? ANTON LEANDER. Jaa. Kuuntelee äärimmäisessä jännityksessä. MARIA MARTOLA. No niin ... tahdoin peittää salaisuuteni maailmalta.
Kas nytpä on tuoppi oltta niinkuin »terve, rabbi»! FUCHS. Hi hi hi! Olisko asia niin? Nyt ehkä erehdyt, veli kenraali. ARISTARKUS. Kuka siellä marisee? ANTON. Ne uskolliset toverit Max ja Fuchs, luulen minä. ARISTARKUS. Se onneton härkäpari. Katsos noita kahta tuossa, Tommi. Mitä sanot heistä? TOMMI. Kaksi Jumalan kuvaa, jaa totisesti, jos he Atamista ovat kotoisin.
Hänellä on piljetti höyrylaivaan, joka lähtee tänä iltana Helsingistä Englantiin, siitä Amerikkaan; ja hetken päästä siirtyy meistä tuo hyvä ja korea Leomme, poistuu käärittynä savuun. Katoo pihoiltamme oiva nuorukainen, joka joutui meille kerran piennä orpona, mutta kohosi tässä pian koreaksi pojaksi. Kuitenkin, nyt hän poistuu; ja sureehan sydämmemme tuosta, herra. ANTON. Mitä sanoo Liina?
ANTON. Auttakaat häntä, hyvät naiset. MAURA. Tänne, Mariana. Kuka on tämän tehnyt? ARISTARKUS. Vetäkäät päälle ja elkä kyselkäät. PATRIK. Vai näin! MAURA. Kapteeni kulta! ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. PATRIK. Onko valkea irti? ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme. PATRIK. Hätäkello seisköön! MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
Te unhotatte, että se olette te, joka ajatte jossakin näissä ajokaluissa, ja että se ehkä olette te, joka kurotatte ulos kätenne ja annatte kerjäläiselle lahjan... Eikö se ole kaunis luonto, elävä luonto, jonka läpi teidän sydämenne kimmeltää ... tahi, minä toivon, että mamselli Anton antaa minulle voiton.
Mitä se merkitsee? kysyi hän vihaisesti Antonilta, joka juoksi häntä vastaan, "mitä miehiä ne ovat ja mitä ne tahtovat?" Ah, ystävä Vladimir Andrejevitscb, vastasi Anton vetäen henkeään, tuomarit ovat tulleet. Meidät annetaan Troekuroville ja eroitetaan sinusta!... Vladimir painoi päänsä alas; väki ympäröitsi onnettoman herransa.
Tuhat kiitosta teille, kun muistitte meidät ja piditte lupauksenne. Tunnustaakseni epäilin. ANTON LEANDER toistaa aina samoin: Terve tulo, terve tulo, oikke hauska nekde... LEONTJEV. Sdraasite, sdraasite, hjuuvat, hjuuvat yystävät!
Antonille tuli kyynelet silmiin nähdessään nuoren herransa, hän kumarsi aina maahan asti ja ilmoitti, että vanha herra vielä eli sekä kiirehti valjastamaan hevosia. Vladimir Andrejevitsch. ei huolinut suuruksesta, vaan kiirehti lähtöä. Anton vei häntä kyläteitä, ja keskustelu syntyi heidän välilleen. Sanoppa, Anton, mitä isälläni on Troekurovin kanssa tekemistä?
Minä kiitän; minä tahtoisin todellakin olla ensimäinen, joka onnittelisi herra kenraalia kauniista Valdemarsborg'ista, semminkin, kun jokainen isänmaatansa rakastava ei voi toivoa muuta, kuin että tämä kartano tulee voimallisiin kouriin. Noita molempia herroja häiritsi patruuna Anton, joka, viheriällä nauhallansa koreiltuna, lähestyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät