Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Jumala siunakkoon! Taakka verraton. ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittemän viikkoa syötetty seittemänvuotinen karju. TOMMI. Ja niin hän sylissämme röhisi. ANTON. Jumala siunakkoon käsivarsiani! ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi. TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton alle, ja me, hänen kantajansa, nukumme pian yhtä makeasti.
ARISTARKUS. Sairas, joka kuolee paikalla. ANTON. Hiljaa! Kapteeni tulee. ARISTARKUS. Exelent! TOMMI. Kontraraportti, kontraraportti! Kaikki hyvin. Anna käydä, mies. TIMOTEUS. Kaikki hyvin! TITUS. Kaikki hyvin! ARISTARKUS. Hän tulee, äkeä ja unenpöyreä kuin keväänen karhu. TOMMI. Minä näen ainoastaan lähenevän pilvipatsaan. Vihansa ukkospilvi, joka niin olentonsa on vuorittanut.
Herra, teitä on jo varrottu täällä kovin. ANTON. Askartelin metsokukkojeni kanssa. ELIAS. Kas se! Kuinka jaksavat he nyt? ANTON. Hmmh? Heitä on viisi kappaletta. ELIAS. Kas se! Paljaita kukkoja? ANTON. Yksi naaras, tappeluksen kannattajaksi, yksi vaan. Hänpä antaa vauhtia leikkiin. ELIAS. Niin, niin! ANTON. He tappelevat kuin kotkain kuninkaat. ELIAS. Kas se! ANTON. Kauhistuisitpa nähdessäs.
Hän tiesi, että tällä oli rahoja ja päätti ottaa ne. Me olemme jo nähneet, kuinka hän hämmästytti Anton Pafnutitsch-raukan muuttamisellaan opettajasta rosvoksi.
ANTON. Hätäkello soimaan, valkea on irti! 1:N SOTAMIES. Valkea on irti! Anna käydä. 2:N SOTAMIES. Valkea on irti!
TYYNI LEANDER liikahtamatta asennostaan katsoo taakseen ja viittaa heille oikealla kädellään, etteivät pysähtyisi, vaan menisivät Anton Leanderin huomaamatta ohitse; sitten kääntyy jälleen tämän puoleen, silittää hänen päätään ja jatkaa keskustelua niinkuin ei olisi mitään tapahtunut: No niin, Anton ... jospa et voi kaikkea ... kuka voikaan kaikkea ... sinä olet ainakin tehnyt minkä olet voinut ... sinä olet...
Eikä ole kuitenkaan nyt kaikki hyvin! ANTON. Näenpä sun vimmas. Mutta päästä jo osa tuskastasi tänne, ystäväs syliin. Noo, sano, poika, sisimmäinen aatokses tuosta meidän emännästä. Leo. Paljon hyvää on hän osoittanut minulle ja siitä kiitän häntä, toivoen hänelle kaiken elomme onnen ja ilon. Kohta eroomme; ja Jumal' avita, eihän kaukana, ett'ei hurja silmäni puserra vettä! Hetkessähän lähdet.
ANTON LEANDER. Mine teytty anmälä ett brottmål. TYYNI LEANDER Leontjevin kysyvän katseen johdosta: Faire rapport. ANTON LEANDER. Ja sitte minu teytty inlemna min avskedsansökan. TYYNI LEANDER samaten: Demander sa demission. LEONTJEV. Ai-djai-djai-djai ... kuinka iihmiset tuhma!... ja yks tule virka pois ja toinen vanki iistuma. Mitä vaarten?! Ni panimaju. Ei kuukka tietemä.
Mutta kiitos olkoon pojalle siitäkin, että kirjoittaa osaan. ANTON. Tule asiaan, sanon minä! ELIAS. Nytpä tuon sen esiin, ja kuulkaat. Tuolla istui hän kerran, Leo nimittäin, lystihuoneen portailla, kirja kädessä ja lyijyspännä, minun kaivellessani noin hiljakseen peltomurulla siinä läsnä. Mutta nyt hän katosi, jätti kirjat, paperit ja kynät portahille, tomppeli.
Te suvaitsette yhä laskea leikkiä, ystävä Kirila Petrovitsch, mutisi Anton Pafnutitsch hymyillen, mutta mehän jo jumalauta poikkesimme aineesta ja Anton Pafnutitsch alkoi painaa alas isännän pilkkaa rasvasen palan kanssa. Kirila Petrovitsch jätti hänet ja kääntyi uuden ispravnikan puoleen, joka ensi kertaa oli hänen vieraanaan ja istui pöydän toisessa päässä opettajan vieressä.
Päivän Sana
Muut Etsivät