Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Minun täytyy avata ikkuna pois ... pois nyt kaikki semmoinen ... hui-hai, tralalala... Anton on ihan varmaan pian kotona, mitä luulet? VANHA-LIISA. Herra on jo kotona. Menee kyökkiin. ANTON LEANDER näyttäytyy eteisessä metsästyspuvussa, iloisena ja reippaana: Halloo, halloo! TYYNI rientää avaamaan ovea: Ah! Vihdoinkin! Vihdoinkin!
Jättää Maria Martolan yksikseen. MARIA MARTOLA harmaassa nutussa ja hameessa, valkoinen liina päässä, vähän silmillä, katselee ympärilleen kuin unissaan, ymmärtämättä missä on. Suu menee äänettömään nauruun ja vetäytyy sitten totiseksi. Anton Leanderin ilmestyessä oikealta nousee seisaalleen, ja kuultuaan hänen äänensä syöksähtää kyökin ovelle, ikäänkuin paetakseen, mutta jää kuitenkin paikalleen.
Ja siellä, oi siellä olkoon ensimäinen askeleeni naida näistä lännen ruusuista yksi, mi leipäni leipoo ja lakaisee mun laattiani. Tetrao urogallus, sehän olkoon ensimäiseni! ANTON. Mikä kanalja! Ha ha ha!
Siis saatat sinä saada kunnon myötäjäiset ja pienen kauniin kartanon, ja näetkös, minä kokoon puolestani, sillä sitä ei voi kukaan sanoa että Anton on ahne minua kohtaan, minä saan niin paljon rahaa kuin minä tahdon. Minä en käsitä Liinaa. Oh, lapseni, hän teeskentelee.
Niin, ja hän ansaitsee sen? Niin, Jumalan kautta, niin. Ja hän? Minä luulen, että hän... No mitä? Nähkääs, hyvä mamselli Anton, minä olen köyhä ja minun täytyy pyrkiä eteenpäin onnen radalla; se olisi tyhmää, kukatiesi väärinkin, pyytää toista jakamaan köyhyyttäni ja murheitani. Mutta, jos hän tahtoo niin?
Anton Pafnutitsch meni opettajan kanssa sivurakennukseen. Yö oli pimeä. De Forge kulki edellä lyhty kädessä, Anton Pafnutitsch hänen perässään tuon tuostakin pidellen, oliko rahakukkaro vielä rinnallaan. Sivurakennukseen tultuaan sytytti opettaja kynttilän ja kumpikin alkoi riisuutumaan.
ANTON. Otta ruumis ja pesse puktaks ja pane pukdas sekkin. POLIISI. Ymmärän, herr Befallningsman. ANTON. Sitte otta selve kuka se on tehnyt ja keske följa tili befallningsman. POLIISI. Ymmärrän, herr Befallningsman. ANTON. Mine aikko erotta sinu virast, mut se saa veel olla teme kertta, jos sine toimitta hyvin teme asja. POLIISI. Ymmärrän, herr Löjt ... Befallningsman.
Liina Anton asui akka Helmerin luona kaikki tuon kaivatun huoneessa oli kajoomatta, sellaisena kuin hän oli sen jättänyt, samoinkuin Fredrik suuren huone Sans Souss'issa. Tämä teki, että niin hyvin vanhalla kuin nuorellakin joka hetki oli muistutus siitä hengestä, joka oli mennyt ennen heitä molempia, vaan ei heistä; sillä molemmat olivat varmaan vakuutetut jälleen-näkemisestä.
Meilläkö nyt olisi aikaa nukkua, vastasi Anton, kuinka kauvan olemme saaneet odottaa, kuka olisi uskonut?... Hiljempaa, keskeytti Dubrovskij, missä on Jegorovna? Herrastalossa, tuvassaan, vastasi Grischa. Mene ja tuo hän tänne ja tuo myös koko muu meidän väki, jottei henkeäkään sinne jäisi, paitsi kirjurit. Ja valjasta sinä, Anton, hevonen rattaiden eteen. Grischa meni.
Ja löytyisikö hänen ylpeässä povessansa edes kipenääkään kohden poika-tellukkoja täällä? ELIAS. Ei yhtään, mutta poika itse on kovissa kiipaleissa tuon pöyhkeän prinsessan tähden. ANTON. Mitä, mitä jaarittelet sinä? ELIAS. Tapausta, jonka todistavat omat silmäni. ANTON. Häh? Sinä tiedät jo siis retkiäkin. No sanoppas, mitä olet nähnyt, ja sano pian, sillä huomaas tätä sauvaa, poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät