Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
ANTON. Liinalta. LEO. Iske alas, sinä taivaan nuoli, ja polta jo maapallomme karreksi, ett'ei enään kauemmin täällä luetella hulluuksia hulluin ihmislasten! Kaikki olkoon tuhka ja tomu! ANTON. Silentium! LEO. Kätkenyt häneltä sydämmeni salaista liekkiä! No keitä sitten?
ELIAS. Tuostahan lystihuoneesta tien vierestä astutaan vaunuihin, jotka tulevat kujan kautta. Matti, peeveli, tappeli itsensä kyytiin! No, no! ANTON. Jääköön säkki tähän. ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen käskyn mukaan. Ehkä pannaan sinne vielä jokin kylänkaakku. Mitä minä tiedän? ANTON. Laske se paikalla maahan, muutoin paukahtaa sakarasauva! ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen. ANTON. Elias!
Niin, sen näin; ja mitä tuosta aattelette? ANTON. (Erikseen) Rupeanpa jotain aattelemaan. (
Pah ... kah, nyt on Liinan syntymäpäivä... Kahdeksantoista vuotta, tyttöseni. Tule tänne! Patruuna pyhkäisi äkkiä hymyilevät silmänsä, sanoen: Ha ha, minä olen niin helläsydäminen kuni joku vanha matami... Se on pilkallista joskus. Ja niin hän nauroi taasen. Niin, hyvä Anton, on vaikeata täyttää Theolinda vainajan paikkaa, sanoi vapaaherratar hellästi.
Njut minjä ootta Maari Venejel, mine taarvis matila suomalainen ekonomka. Mine ootta, da. Mine anna henel hjuvä, hjuvä paikka. ANTON LEANDER nyykäyttää päätään hyväksyvästi, menee ajatuksiinsa vaipuneena oikealle huoneeseensa. LEONTJEV Vanhalle-Liisalle ja poliisille, jotka ovat jääneet odottamaan vallesmannin käskyjä: Njut, yystevät, kaikki hjuuvä. Njut ei saa koska puhuma testä aasia. Luupat?
Kuule Anton, minä niin harvoin pyydän sinulta jotain, mutta nyt pyytäisin sydämeni pohjasta: annetaan tuon asian olla ... älä ole siitä tietävinäs. ANTON.
ANTON. Mutta kysyttyäni, älä seiso mykkänä edessäni, vaan anna mun kuulla sanoista toinen. LEO. Kysykäät. Minä jo tiedän, mitä vastaan. ANTON. Lemmitkö hieman tuota meidän ylpeää impeä, kuin nuorukainen impeä lempii? LEO. Ketä? ANTON. Liinaa. LEO. Mihin unohditte marjaposken kaupungissa?
ANTON nousee, sulkee Tyynen syliinsä, ei voi liikutukseltaan sanoa muuta kuin: Ysteve! ysteve!...
LEONTJEV. Aha, aha, suomi minjä ei vjelä unhotama, suomi, suomi, kaagshe. Katsahtaa tutkivasti Tyyni ja Anton Leanderiin: Mutta sanoga, minjä vissi ei tulemas hjuvä aiga, a? TYYNI LEANDER. Kuinka niin? Ei suinkaan, herra Leontjev... ANTON LEANDER. Tehke nin hyve, tehke nin hyve... LEONTJEV. Nu mite vast, yystevät, yystevät! Sanoga va suora. Nu ei soovi, nu minjä tuulemas huomena toisen kerran, a?
Kas nämä ne juuri ovat niitä anjouviksiä, joista sinä niin pidät. No, maistahan, maista. Ja sitten katsos tänne! Saako olla? ANTON. Oikke hyve, oikke hyve! Mut ei yhtaikka, rakas pikku. VANHA-LIISA tuo ruokaa tarjottimella. TYYNI ottaa vastaan tarjottimelta: No, Vanha-Liisa, meille tulee tänäiltana vieras, ja oikein yövieras. Antonille: Pelkään vain, että ne ovat vähän liian kauan olleet hellalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät