Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ihanin, viehättävin neiti, taivaasta tuoksuja sadelkoon teidän päällenne! HERRA ANTREAS. Tuo poika se on aimo hovimies. "Tuoksuja sadelkoon!" Hyvä. VIOLA. Toimeni ei ole muiden kuultavaksi, neiti, kuin teidän alttiin ja alentuvan korvanne. HERRA ANTREAS. "Tuoksuja! Altis! Alentuva!" Kaikki kolme on tähdelle pantavat. OLIVIA. Sulkekaa puutarhan veräjä ja jättäkää minut häntä kuulemaan.
Minä sain odottaa hyvän hetken, ennenkuin puolinukkunut portinvartija ehti saada puomit ja salvat edestä pois, päästäkseni portista sisälle. Syvä äänettömyys vallitsi koko kaupungista, ottamatta lukuun ääntä, joka tuli siitä että makaavat "vetelivät aimo hirsiä" ja joka ääni näytti siltä kuin nyt olisin tullut unelle pyhitetyille asunnoille, joista runoilijat niin kauniisti laulavat.
Mut kansojen pää Agamemnon puitten noudantaan pani miestä ja muulia monta kohta nyt ympäri leiriä; tuonp' oli johtaja toimen Meriones, jalon Idomeneun asekumppani aimo. Kulkivat kirvehiänsä he kantain puunpurijoita, köysiä myös lujasäisiä, eell' etumaisina muulit, vuort' ylös, vuort' alas, polveillen polun mutkia myöten.
Nyt tiedän, ken oot heimojasi. Jos haluttaa, käy talossain! Täss' ikkuna, tuoss' ovi on, Ja savutorv' on tarjonasi, MEFISTOFELES. No, suoraan sanoen, oon hieman neuvoton: Mua sulkee pieni este oveltasi, On kynnyksellä kommervenki... FAUST. Vai pentagrammi huolettaa? Vaan lausu mulle, hornan henki, Kuink' osuit tänne, tuo jos salpajaa? Kuink' aimo henkes joutui pulmaan? MEFISTOFELES. Tähystä itse!
Vaan Thoas hänt', Aitolian mies, päin viskasi keihään ryntääseen näpyn alle, ja keuhkoon upposi vaski. Karkasi kaatuvan luo Thoas aimo ja ankaran keihään tempasi rinnast' irti ja koppoi viiltävän miekan, iskien vatsan auki ja hengen riistäen hältä.
Moni punaposkinen neitonen oli suosiolla katsellut soreaa Aimoa, vaan eipä heidän punaposkensa, sinisilmänsä eikä sulohuulensa voineet Aimon sydäntä kahlehtia vapaus ja metsästäminen oli hänelle aina vain rakkahinta. Eräänä kauniina kesäisenä iltana, kun Aimo väsyneenä oli palannut metsästysretkiltänsä, meni hän korkealle Kappolanvuorelle lepäämään.
»Ei sovi», sanoi Aimo. »Kammo ja Ahti ovat yksissä liitoissa; pian hän, veden isäntä, karille veneen viskaisi ja muruiksi musertaisi. Parempi neuvo tarvitaan.» Taas tuumattiin, ja vihdoin Aimo lausui: »Nyt olen keinon keksinyt: Katumaan läpi on polku tehtävä.» »Viisas Aimo on keinon keksinyt», sanoivat miehet, »kaunis nurmipolku on Lemmelle tehtävä».
Väistihe turviin kumppanien Helenos tuhon alta, riipuksiin käsi jäi, kera laahasi saarninen keihäs. Aimo Agenor sen kädest' otti nyt irti ja laittoi lampaanvillaisen sidekääreen, näät siteheksi lingonsiiman sai väen päämies palvelijaltaan. Riensi nyt Peisandros päin kuulua Atreun poikaa, sillä jo sortumahan hänet vei kova kuoleman arpa kamppailuun kamalaan, Menelaos, miekkasi alle.
Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, pois miten kumppani viedä ja telmeest' iliolaisten itsekin turviin tulla ja kuolo ja kohtalo välttää." Vastasi Aias näin, Telamonin aaluva aimo: "Haastoit kohdalleen, Menelaos kuulu, ja oikein. Rientäös siis, kera Merioneen ota olkasi päälle vainaja maasta ja vie pois kamppailusta.
Tuoll' oli valjakon luona ja vaunujen ruhtinas aimo haavaa vilvoittain, jok' ol' iskemä Pandaron nuolen. Näät hiki vaivasi häntä ja kilven ympyriäisen kannike laaja; se tuskaa toi sekä herpasi kättä. Hihnaa hellittäin veritahmaa pyyhki hän tummaa. Saapuja taivahinenp' iespuuhun tarttuen virkkoi: "Poikkesi taatostaan ylen paljon Tydeun poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät