United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Haa, sinä puolustat varasta ja vahvistat sitä vielä sikiössäs lujemmaksi; kyllä sen vielä näet kun varsasi paalussa riippuu; parempi olisi jos ottaisit häntä niskasta kiinni ja antaisit selkään oikein oikeasta kädestä, koska ei hän muuten tunnusta, taikka jos et sinä sitä tee, niin kyllä minä sen seljän kypsytän», sanoi taas päällekantaja. Se loukkasi äitini kunniantuntoa. Hän meni ulos ja toi tullessaan tyven puolen perävitsasta, sieppasi minun niskasta kiinni ja löi kerran selkääni ja kysyi: »oletko sinä ottanut sen avaimen? tunnusta paikalla, taikka minä muokkaan sinun niin, ettet paikalta pääse, tunnusta heti», ja häristeli kepillänsä. Sitä tuskaa ei arvaa kukaan muut kuin kokenut, joka minulla silloin oli: karkea, raaka, kunniata loukkaava, syytön syytös niin rumasta rikoksesta kuin varkaus, mursi kovin sieluani ja päälliseksi oli vielä ruumiillinen kipu tarjolla. »Voi äitikulta!» sanoin minä, »enhän koskaan ennenkään ole varastanut, enkä nytkään; miten minä tunnustan itseni syypääksi rikokseen, jota en ole tehnyt, ja kuinka annan takaisin sen, jota en ole ottanut? Vaikka hengen ottaisitte paikalla, niin en voi toisin tehdä; tässä minä olen, tehkää minulle miten tahdotte».
Mutta voihan urho voimakaskin Langeta, kun vaaraan suotta kiitää Oi jos hengettäret pyhät, hurskaat Kuiskasit, mi oikeaa, mi totta, Mikä jalosti ja hyvin tehty! Mitkä sanat? mikä lause tuossa? "Elä häntä juo", niin sanoo siinä. Kuollessansa äitikulta laati Moisen lauseen mulle oppahaksi Matkalleni, tieni viittaajaksi. Se on sulle, sarkka purppurainen, Se on mulle, heikko mullan lapsi!
"En minä ole mokomaa ennen nähnyt", sanoi sairas ja silmäili ympärilleen aralla, kysyväisellä katseella, "taikka sanoppas, isä, olenko sitten, enhän ole?" "Ei, ei, ei", vastasi mies ja hyväillen silitteli hänen jalkojaan, "älä nyt vaan enää itke, äitikulta, pahoitat mieltäni niin sanomattomasti! Jumala voi ottaa pois pikkuraukan, hän voi..."
Hänkin aikoo ruveta kielikontiksi, lupasi kaikki selvittää perinpohjin, juurtajaksain! STELLA. Aitikulta, jos tekin olisitte olleet rehellinen isääni kohtaan, silloin kun hän kulki sulhassaappaissa, olisitte itseltänne monta katkerata hetkeä säästäneet. Petokselle rakennetussa avioliitossa on jotakin alentavaista, halpamaista, epäjaloa. Onhan isä sitä monta kertaa minunkin kuulteni vakuuttanut.
Yksin valvon syksy-yönä Lapsosia vaalien. Tulirokko, tuima tauti, Pienoisia ahdistaa. Neljä pientä, kultapientä Sairaana oi, katkeraa! Valvonut jo äitikulta Aamuun ast' on monet yöt.
ELVIRA. Tuossa on raha kutouksistasi. Luoja sinua siunatkoon lapseni! Aina sinä osaat lohduttaa ja surun kodistamme etemmäksi poistaa. Tyytyväisyys on suurin onni, muistakaa se äitikulta. ELVIRA. Kumma lapsi, ei häntä masennakaan mikään.
"Lanko ja sisar ovat jo minulle anteeksi antaneet, nyt on minun vielä saatava anteeksi teiltä ja isältä: antakaa, äitikulta, tekin anteeksi ilkeän poikanne rikokset!" rukoili Kasperi ja itkeä tihersi ja piti äidistään kiinni.
Tämä maa minusta vasta onkin villien maa, sillä täällä minä elän aivan yksin enkä omaa ketään, jolleka voisin kertoa siitä rakkaudesta, jota hautaan asti teitä kohtaan tuntee, kaikkein rakkahin äitikulta teidän kuuliainen ja hellä tyttärenne Virginia de La Tour.
Anna minun olla luonasi aina aina! kunnes pääsen maan mustaan povehen". "Jää vaan, lapseni, tänne, ja kostakoon Jumala kärsimäsi pahan Matille ja koko hänen suvulleen!" "Ei, äitikulta! älä toivo kostoa, älä ainakaan heille, sillä siitä kärsisi Anttikin." "Ojensikos sitten Antti kättänsä sinua puolustaakseen?
Kuulen! ääni tunnossani kuiskaa: Elä koske! vaarallist' on leikki Moinen; sielun voi se saastutella. Mutta vaarallista voisko olla, Jos mä hieman maistaisin, vaan hieman? Oi, jos äitikulta vielä oisi Elonmailla, hältä tiedustaisin: Oisko vaarallista! Turha pelko! Miesi olen, työni vastaan itse!