United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Antti kertoi tavanneensa karhut, Pekka innostui suuresti ja olisi tahtonut samoin kuin Anttikin heti päästä niiden kimppuun, mutta kun Taneli oli ilmoittanut ajatuksensa tästä asiasta, hän antoi myöten, ja sitten autettiin yksissä neuvoin toistaan Pekankin hirveä paloiteltaessa ja lihoja oksiin ripustettaessa. Niin oli päivä päättynyt.
Laiva on liputettu kokasta aina maston huippuun saakka, ja kantta reunustavat tuoreet juhannuskoivut. Anttikin on ostanut kukkastytöltä kukkaskimpun. Kaikki ne menevät. Ne kiiruhtavat lautaa myöten laivaan. Antti epäilee vielä. Mutta juuri, kun sitä aiotaan ottaa pois, hyppää hänkin mukaan.
Saarnamies ei ymmärtänyt Anttia. Mistä tämä uskoton mies oli semmoisen uskonvoiman saanut? Siinä oli taas arvoitus, jolle hän koetti etsiä selitystä. Edellä menevät olivat jo kadonneet näkyvistä, Kero-Pieti ja Anttikin jouduttivat kulkuaan. "Vielä kysyn yhtä", puhui saarnamies perässä läähättäen. "Eikö tunnollasi ole, että toisen morsiamen itseesi suostutit? Kysyn sitä senvuoksi..."
Tämän huomasi Anttikin ja tahtoi tietää syytä, mikä se on tullut, mutta sai vaan vastauksen: »En tiedä itsekään.» Antti tuli levottomaksi, luuli, että hän on sen sillä vaikuttanut, kun päivällä ei antanut minkäänlaista vastausta vaimonsa esitykseen Vaaralaan muuttamisesta: »Onko sinulla siitä paha mieli, kun et päivällä saanut minulta vastausta siihen Vaaralaan menemistuumaasi.
Pastori naurahti ja sanoi syrjässä Spirlundille: "Kun talonpoika tahtoo olla 'fiini', kyllä hän silloin osaa lausua b:tä ja d:tä ja pari kolme keraketta perättäin niin että helisee vaan". "No, kylliksi kokkapuheita", sanoi pastori taas ääneen ja kääntyi Antin puoleen. "Aikooko Anttikin jatkaa lukemistaan vai rupeaako maata viljelemään?"
Samalla hän otti kirveen ja kolahdutti kovasti puuhun muutaman kerran, ja näätä pilkistikin kolosta, mutta veti päänsä yhtä sukkelaan takaisin. Se oli Pekalle liian sukkela temppu: hän ei ehtinyt ampua, vaan seisoi nolona. "Nyt sinä Pekka olit liian hidas", virkkoi Taneli, ja Anttikin nauroi makeasti. "Koetetaanpas vielä kerran." Pekka oli vähän nyreissään ja käski Antin ampua vuorostaan.
Mutta neiti laskeutui niin siististi, ettei Antti rohjennut häneen ryhtyä. Vielä oli kaksi lamppua sytytettävänä, yksi aivan Antin pään päällä, siinä missä hän istui. Silloin hän ehkä... Mutta ennenkuin neiti joutui sinne, alkoivat matkustajat taas kokoontua salonkiin. Useimmat olivat he nukkuneet ja näyttivät unisilta. Merikapteeni pyysi saada juodakseen ja Anttikin teki samalla lailla.
Mutta Jussi ei ollut kuulevinaankaan, sillä hänen tammansa se oli nyt menossa ja siksi kiiruhti hän vain eteenpäin. Mutta kun helle alkoi häntäkin tukahduttaa, tuskautui hän ja alkoi riidellä: »Kun se lähti vielä Kiihtelykseen päin, eikä Liperiin!» Sitä ihmetteli Anttikin, ettei se ollut lähtenyt kotiin päin.
Ei tarvitse täältä huutaa tai mennä sanomaan, jos tahtoo tilata jotain. Joka hytissäkin on tuollainen sähkökellon nappula. Se pitää olla matkustajien mukavuudeksi sillä tavalla laitettu. Nykyajan matkustajat ovat vaativaisia. Ja Anttikin oli mielestään vaativainen matkustaja. Hän olisi ollut tyytymätön, jos ei laiva olisi ollut niin mukava, kuin se oli.
Mutta sellaiset ne ovat aina ne vanhat pojat! Nekö olisivat muka siveitä vielä mitä. Elävät naimatonna, jotta saisivat enemmän liassa ryvetä. Teillä on nyt raha tiukalla. Voisi Anttikin lainata, koska me muutenkin tullaan sukulaisiksi. Te olette liika hyvä mutta kyllä meidän täytyy itse asiamme järjestää.