United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi Luoja kaikkivaltias, Avuksi joudu armossasi Hän myrskyn siivin saapuvi, Ja eessään vallat vaipuvi. Voi teitä, voi, te ylpeät! Voi teitä, toden kieltäjät! Voi teitä, synnin ystävät! Jo tähdet ylväät loistott' on, Ja sammuu katse auringon, Ja taivaat kiertyy kokohon. Ja hornan aallot aavat Ne asukkaansa saavat, On vaiva heillä ikuinen.
Ja, illan tultua, koska Kaikki vaipuvi unehen, Loi kallioon hehkuva päivä Vielä säteensä viimeisen: Siellä poika piikoinensa, Herroinahan hohtaa net, Eip' puutu toiselt' lahjat, Eikä toiselta kiitokset. Matkustajan iltalaulu.
Mut viel ei valmis työ: Kuvass' ei ole henkeä vielä, Ei sykkien rinta sen lyö. Palavaiseen nyt povehensa Hän patsahan painaltaa, Sydämmestähän hengen virran Hän siihen johdattaa. Ja on kuin sais kivi hengen Ja hän vaipuvi juureen sen, Näin oivaltain mikä suurin On voima maallinen.
Hän vaipuvi vaivaansa miettimään, hepo vierellään luo tunkee pään, kuin hyytäis hänenkin elämätään, joka hyödyttä tyhjiin haipuu, Tuo virkkavi vihdoin Bellerophon: »Miten laita on runon Pegason? Hänet kerran tunsin, hän pelvoton oli kumppani vaaran tiellä. Mut lie jo rampa ja raihnas hän; hän hämärtyvän näki elämän, veti kuormia Hornan hirveän, lie voimansa voipunut siellä.»
Tuo'os tuskien tähkäpäitä, rikosten viljoja, rinnan jäitä kohta juodahan Häijyn häitä Tuonelan kosken alla. Kohta jo täysi on Tuonelan paasi karpio, kahmalo vielä! Silloin se paatero paukahtaa, tuskien vaahtohon vaipuvi maa, kuolema kutsua kansat saa Tuonelan immen häihin. Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara!
Ja sinä, sä armaani ainoinen, Kun silmihis suloihin katselen, Niin syntyvän silloin uudelleen Nään Venuksen katsehes seijanteen, Hän luomies kehdossa kirkasna hohtaa; Kas, nyt hän esihin ennättäy Ja täydessä loistossa luokseni käy. Terve, oi sullen! Niin, nousevi hän kuni helmasta veen Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen, Lumot kaunon mi kohtaa.
Ja luovien haahdet halkoo meren pintaa meuruavaa, vene taivahan rannasta nousee ja vaipuvi taas sen taa; eri lippujen alla ne kulkee, eri matkan on määrä ja tie, mut tuuli ne vihdoin kaikki taa taivahan rannan vie.
Mitä siitä jos nuorna ma murrunkin tai taitun ma talvisäihin, moni murtunut onpi jo ennemmin ja jäätynyt elämän jäihin. Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan? Ikinuori on nuoruus laulujen vaan ja kerkät lemmen ja keväimen, ilot sammuvi ihmisten. Mitä siitä jos en minä sammukaan kuin rauhainen, riutuva liesi, jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan ja vaipuvi merillä miesi.
Ja pääkin jo kallistuupi Ja kuolo jo lähenee Vaan Kristus se ristin päällä Yhä vieläkin vaikenee. Munkazcy se silloin sieppaa Taas pensselin pivohon "Mun Herrani täytyy myöskin Sanoman: Se täytetty on!" Ja huulet jo liikkuu, liikkuu "Nyt huuda jos milloinkaan!" Munkazcy niin kiljahtaapi; Ja vaipuvi lattiaan.
Hän nousevi niin kuni helmasta veen, Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen. Venus, terve, oi, sullen! Hartaushetki. Apekides ja natsarealainen olivat saapuneet Sarnuksen rannalle. Tuo joki, joka nyt on ehtynyt pieneksi puroksi, virtasi muinoin iloisena mereen, kantoi aalloillaan lukemattomia laivoja ja sen kalvoon kuvastuivat Pompeijin puutarhat, viiniköynnökset, palatsit ja temppelit.