United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot, Poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä, Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Larsson ja kreivitär katsahtivat toisiinsa. Siinä kohosivat nyt korkeat muurit, paljon korkeammat kuin Norjan tunturit molempia nuoria erottamaan vuosisatain vihan ja perittyjen ennakkoluulojen kaksinkertaiset vaskiset muurit. Kreivitär ei virkkanut mitään; hän tiesi, millainen vastaus oli odotettavissa toiselta puolen, eikä se jäänytkään tulematta.
Jokivarret ja vetten partaat, Laaksot, tunturit honkineen, Lehdot, nurmet ja vuorten kaltaat Loisin kultaan ja kukkaseen. Sitte laskisin tähtirihman Aallon helmahan helkkymään, Tähtirihman ja sädevihman Loisin aaltohon välkkymään. Niin, kun jättäisin pilven harjat, Tähdet aalloista loisteleis, Tähdet loistais, ja sädesarjat Taivaan talohon mielen veis! Hälläpyörä 2/4 1869; Kaikuja Hämeestä 1872.
Siis synkeet tunturit mun piirittää Ja toivontähti ijankaikkiseksi Nyt kovan onnen mustiin pilviin sammuu. Mut kohta vuotaa veri koskena, Ja tulkoon kuolema ja helvetti! Mun armas isäni, ma rukoilen, Vieroittakaatte mielestänne pois Tää verinen, tää julma kostotyö. MAUNO. Mä tytärtäni rukoilen, mut turhaan. ELMA. Te multa mahdotonta rukoilette. MAUNO. Sä multa mahdotonta rukoilet.
Tyynesti liiti laiva harmaankiiltävää vettä, joka aaltoili pehmeästi molemmin puolin keulaa. Toisella puolen oli rannikon tummat tunturit, toisella puolen näki matalain saarien ja karien välitse aavan meren. Pietari oli ihastuksissa.
Mutta iloinen hurraa-huuto kaikui hänen korvissaan ja johti hänen ajatuksensa takaisin päivän iloon. Niin sai vanha rakennus huokauksen ja kyyneleen, uusi sai luottamuksen hiljaisen hymyilyn. Niilo. Lumella peitetyssä laaksossa, jonka takana kohosi korkeat tunturit ja jonka edessä oli matala-rantainen vuono, oli muutamia isompia ja pienempiä rakennuksia.
"Tämä ennustaa kevättä", sanoi Pekka. Kun aurinko laski ja kuvasi tunturit sinisenpunertaviksi, sanoi hän: "Ihmeellistä on oleskella täällä tunturiseudulla. Täällä viihdyn hyvin; mennään huomenna katsomaan koskea." Ennenkuin aurinko vielä kultasi tunturien huippuja, olivat reippaat nuorukaiset jo matkalla.
Siten kului kesä ja syksy tuli; ilma oli pilvinen ja satoi paljon; tunturit seisoivat mustina ja raskaina ikäänkuin vettyneinä, ja vesi juoksi rinteitä alas; niiden kolkot muodot kuvastuivat epäilevästi vuonon pintaan. Lukne-talossa oli elämä vieläkin kolkompaa. Lauri oli vuoteen omana ja se hoito, minkä hän sai, oli kyllä huono.
Tuo suuri aika, jolloin Kevättä ilmat soi Ja tunturit ja laaksot Jääkahleet yltään loi, Ja purot virroiks paisui, Ja sulut murrettiin, Ja hänkin oli myötä... Mut siit' on aikaa ... niin. Ja hiljaa kuvan luota Hän taaskin siirtyi pois, Ja näytti niinkuin maahan Suur kyynel vierryt ois, Mut silmiss' oli välke Kuin älyn kajastus, Ja otsaa ihmeenlainen Valaisi kirkkaus.
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhoot, poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revon-tult' oli taivahat täynnä, kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.