United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !


Taivaan ja meren vesi yhdistyivät toisiinsa sumussa muutamain kaapeli-pituuksien päässä laivasta. Ilma oli lyijynharmaa, ja muutamia lintuja lentää suhki kiljuen usvan läpi. Kello 10 aikana nähtiin oikealla puolen keulaa kolmimastoinen parkkilaiva, joka meni myötätuulta, mutta jonka kansallisuutta ei voitu eroittaa.

Kaksi maalle kiinnitetyistä touveista oli jo katkennut ja pelastus riippui ainoastaan kolmannesta, joka oli kiinni laivan renkaassa rannalla, lahdelman suussa. Haahden kannella seisoi yksinään suuri, valkonen villakoira, etukäpälät reunavarustuksilla, ulvoen, vaikkei sen ääni aaltojen keulaa huuhdellessa ja tuulen riehuessa etäällen voinut kuulua.

Onhan niin sattunut usein», selitti Erkki. »No, Jussia ei näkynyt sen enempää?» »Ei. Minä kummastelin, jotta mitä se Jussi tekee, kun minulta ryösti keulaa selälle ihan iltikseen ja pyörähtikin viimein virran mukaan. Minä silloin vähän kirosinkin ja katsahdin perään, niin mies poissa, ei näkynyt ei kuulunut. Enpä osannut ajatella aluksi mitään.» »No, haettiinko sitä sitten

Ei Fabiani, eikä kapteini Corsican eikä tohtori Pitferge olleet vielä kannelle tulleet. Minä menin laivan keulaan, juuri siihen paikkaan missä laidat yhtyvät toisiinsa mukavaksi nurkaksi, eräänlaiseksi sopeksi, johon erokas mielellään olisi lymynnyt maailmasta. Minä kyyristyin tähän soppeen istumaan. Tuuli, joka nokkavastaisena kohisi keulaa vasten, kulki pääni ylitse tapaamatta minua.

Tyynesti liiti laiva harmaankiiltävää vettä, joka aaltoili pehmeästi molemmin puolin keulaa. Toisella puolen oli rannikon tummat tunturit, toisella puolen näki matalain saarien ja karien välitse aavan meren. Pietari oli ihastuksissa.

Mikä se oli? huudahti nuorukainen ja antoi pyssynsä vaipua; kuulin naisen äänen ... ehkä joku on hukkumaisillaan... Soutakaa, soutakaa, Lars Olsson ... suoraan lehtimajaa kohti! Lars Olsson ponnisti kaikki voimansa, ja pian kahahtivat majan lehtioksat veneen keulaa ja soutajan selkää vasten. Seis, seis!

Aallot kuohuvat kahta puolta, nuoleksivat veneen kylkiä ja käpryistä vettä riipsahtelee laidan yli. Suuri aalto ropsauttaa veneen keulaa vasten, vaan siitä ei mitään vene kiitää, kiitää kuin myrsky, kuin vimmastunut myrsky, halkoo hurjistuneet aallot ja laskeutuu voittajana, vammattomana tyyneen virtaan. Siinä se oli korva, pöläys vaan.

Melkein voimatonna vaivuin siihen polvilleni, käsiäni väännellen. Mutta samassa lennätti hyökylaine minut kauvaksi keulaa kohden. Siellä sattumalta sain köydestä kiinni, niin etten meren saaliiksi joutunut enkä pelastunut kärsimästä niitä tuskia ja vaivoja, mitkä meitä jäljellejääviä vielä odottivat. Jumala itse kuitenkin parhaiten tiesi kohtaloni ratkaista.

Kuin Venezian veistämöllä talvin tulinen, sitkas piki kiehuu, jolla taas kiinnitetään haahdet haurastuneet, merille kelpaamattomat, ja toinen sill'aikaa uutta laittaa, toinen korjaa sivuja laivan paljon-purjehtineen; ja yksi keulaa, toinen kokkaa takoo, tuo tekee airoja, tuo köyttä vääntää, tuo pikkupurjetta, tuo suurta parsii;

Mutta höyrylaiva oli äkäinen pitämään puoltansa. Se ei tahtonut väistyä, se ei tahtonut paeta. Yksi upseeri ja muutamia miehiä lähetettiin keulan puoleen puhdistamaan kantta. Ottakaat vaarin, sanoi tohtori, onnettomuus ei ole kaukana. Merimiehet lähenivät keulaa. Me olimme menneet seisomaan keulamaston viereen, josta vesihuurujen läpi katselimme tätä menoa.