United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vihurin vallassa Pois lens' sen laiva; mutt' lasta hän Kohotti laineista, pyytäin Hänelle apuani. Sen näin mä ja laivaani Mä heidät nostin. Ja silloinhan Näin ensikerran Oihonnan, Sun silloin mereltä sain. Sä pien' olit, kuitenkin Vapaana, ehjänä vaarasta. Sä rosvon sylissä itkit Ja piilit povelle tuon.
Kerjäläiset kaikellaiset, Jotka kulkee kerjuulla, Pyytäin armost' armoa Jesukselta laupeaalta, Häntä ylistelköötkin Sydämellään, suullaankin! Me olemme Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset. Auta, Jesus, uskomahan, Kulkemahan Sitä tietä tasaista, Jota itsekin maan päällä Kuljit täällä: Rakastamaan opeta Niinkuin tulee lähimmäistä, Muista näistä Enimmän vain Sinua!
Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot toivo toisen jälkeen herää elämään, sydän päivään avaa sadat sala-kennot, pyytäin suven mettä, pyhintään; luottain elon isään, joka aina pitää murheen vähimmästä matajasta maan, jonka käden alla kaunihisti itää jyvä pienin ylös piilostaan;
Kohta karkas vihollista vastaan Tää ja, nostain veistä ilmaan, virkkoi: "Etpäs täältä koskaan käänny kotiin Kertomaan sa, minne musta Aatu, Minne mustalaisen vaimo lähti!" Lausui; kaatunutpa pyytäin virkkoi: "Ollos lyömättä ja henken' säästä; Enhän kuitenkaan ma koskaan palaa Tuonne, tyhmyydestäin piestäväksi, Pilkattavaks', tyrmään pantavaksi.
Kaasi jo Othryoneun, joka kaupungista Kabeson tullut ol' äskettäin, sotaviestin viertyä, pyytäin Kassandraa, Priamon tytärt' itselleen ihaninta, kihlauslunnahin ei, vaan valtavan työn lupaellen: Troian luot' ajavansa akhaijit pois väkivoimin. Niinp' oli tyttären myös hänen myöntänyt morsiamekseen valtias vanha, ja hän soti luottain nyt lupaukseen.
Vaan kauniimpi kuin kuolla sille uhriks' on elämä sen etuin etehen: sen elämä, ken työssä ahkeroipi, lakia, lempeyttä noudattaa, velvollisuuksiansa täyttäessään ei katso puolelle, ei toiselle, vaan sitkeästi siinä kiinni riippuu, mi totuus on ja kohtuus, oikeus; ei hämmästy, kuin hätäpäivä päälle maan, kansan saa, on kaikki hävittää, vaan alkaa uudellensa hankkimahan, mink' otti onnettuus ja kohtalo, ei pyytäin pyrinnöstään parahinta ja mielenmukaisinta hedelmää, mut tyynin mielin tyytyen vaan siihen, mi saada mahdollist' on milloinkin.
Oi, sääli tuota, ihmeen sääli!" Toivoi, Ett'ei hän tuota kuullut ois, mut sitten Hän toivoi, ett' ois hänkin moinen mies. Mua kiitti, pyytäin, jos mull' ystäv' olis, Ken häntä lempis, että kertomahan Hänt' opettaisin näin, niin hänet varmaan Hän ottais. Yskän ymmärsin ja kosin. Hän kohtaloni vuoksi mua lempi, Ma häntä hänen säälintänsä tähden. Tuo ainoa on taika mitä käytin.