United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
MACBETH. Sua yksin kaikist' olen karttanut. Pois käänny: liiaks verilläsi sielun' On rasitettu. MACDUFF. Sanoja ei mulla; Nyt miekka puhuu. Konna, verisempi, Kuin virkkaa saattaa kieli! MACBETH. Turhaa vaivaa! Voit miekkas teräll' yhtä hyvin viiltää Lovetont' ilmaa kuin mua veristyttää. Haavoittuvihin päihin säiläs iske; Lumottu henken' on; ei sille mitään Voi vaimon luoma.
Ota hetket haihtuvaiset, Jotka annat armostas! Niidenkin suo näyttää, että Olen aina omanas! Rakkauten' ota! Sua Rakastamaan opeta, Kun Sä iki rakkaudella Hoidat, holhoot minua! Henken' ota haltuus! Suo sen Henkes kanssa todistaa, Että olen perillises, Joka luonas osan saa. Tähän asti.
Sa murru kahle, holvit haljetkaa Mun kirouksestain, jonk' alle lasken Nuo hirmulaiset, konnat, verenjuojat! Sä kestät kahle! Halpa, kurja rauta, Vahvempi, ikuisempi henkeäni! Ha, ha, ha! Kuules kuinka holvit nauraa Minulle, mulle. Kuolo, henken' ota, Maailman ylenkatseesen mua saata, Mut säästä, säästä herttua ja kansa! Ei äänt', ei lohdutusta!
Kohta karkas vihollista vastaan Tää ja, nostain veistä ilmaan, virkkoi: "Etpäs täältä koskaan käänny kotiin Kertomaan sa, minne musta Aatu, Minne mustalaisen vaimo lähti!" Lausui; kaatunutpa pyytäin virkkoi: "Ollos lyömättä ja henken' säästä; Enhän kuitenkaan ma koskaan palaa Tuonne, tyhmyydestäin piestäväksi, Pilkattavaks', tyrmään pantavaksi.
KITKA, LALLI ja NYYRI. NYYRI. Kah Lalli täällä! Tervetultuas Ma mielelläni sulle sanoisin. Mut tervementyäs nyt täytyypi Mun sanoa!... Niin... Pitkiin puheisin Ei täss' ol' aikaa enkä tyhjiä Ma ai'o jaaritella... Rientäkää Siis viipymättä täältä! Paetkaa! Pois! Pian joutukaa! O! kiireessäni Ma henken' olin heittämäisilläni Nyt kylästä kun juoksin kotia. Hoh! KITKA. Mistä syystä pakoon menisimme?
Hupsuks kun käy vallat, Suoruuteen kunnia on velkapää. Pelasta arvos, malta mieles, hiili Tuo julma hoppus. Hengelläni vastaan, Vähimmin ett'ei nuorimpas sua lemmi: Ei sydän tyhjä sen, jonk' ään' on heikko Ontolta soimaan. LEAR. Vait, Kent, henkes tähden! KENTIN KREIVI. Vaan laina henken' ain' on ollut, altis Vihollisilles; sit' en koskaan pelkäis Menettää turvakses. LEAR. Pois silmistäni!
Isommasta kellosta, jolla lukkari soitti, kävi sama satu, kuin monesta muusta kristikunnan kellosta, että se nimittäin oli joutunut pahan henken maanalaiseksi, ja että tämä sentähden oli upottanut sen kirkon vieressä olevaan järveen.
Pilailkaa vaan; mut, kautta pyhän ristin, Noit' eri neuvostoja minä kammon. HASTINGS. Mun henken' yhtä kallis on kuin teidän, Mut koskaan elämässäni, sen vannon, Se kalliimpi kuin nyt ei mulle ollut. Näin luulisitteko mun riemuilevan, Jos tilaamme en tietäis turvatuksi? STANLEY. Lontoosta Pomfretinkin herrat läksi Hyvässä turvassa ja riemuellen, Ja syytä pelkoon heill' ei ollutkaan.
CORIOLANUS. Sille aina Ma työni, henken' uhraan. MENENIUS. Siis ei muuta Kuin puhuminen kansalle. CORIOLANUS. Ma pyydän, Mun suokaa jättää tapa tuo; en saata Pukeuta vaippaan, näyttää haavojani Ja kerjätä heilt' ääniä. Ma pyydän, Mua siitä päästäkää. SICINIUS. Ei, herra, valtaans' Ei jätä kansa; tavasta ei tingi Se tippaakaan.
Oot herttainen ja hellä mies, Vaan pelkään, siinä hieman huoleton. FAUST. Ei noista laps'! Sua tiedät armastan, Armaani eestä henken' altistan, Suon kunkin kirkkons', uskontonsa pitää. MARGAREETA. Ei kyllin! itse uskoa myös pitää. FAUST. Pitääkö? MARGAREETA. Miks' en nurjaa mieltäs voita? Et Herran sakramentteja kunnioita. FAUST. Ma kunnioitan...