United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siunattu sinä äiti, joka opetit lapsenilapsia minua siunaamaan, ja sinä pikku Mikki, joka opetit minua tuntemaan kelpo äitiäsi.» Onni oli nyt ylinnä tässä kodissa. Mikki jutteli ukolle, miten hänen asiansa olivat hyvin menestyneet, ja ukko puhui myös, mitä koetuksia hän oli saanut kärsiä.
Johan sinä tavallasi alotit kansanopetustyösi, kun siellä Tuomarilassa opetit torpparien lapsia, keskeytti Elsa. Vaan en ollut siinä itseeni enkä opetukseeni tyytyväinen. Läksin tänne neuvoa saamaan, päätin ruveta ylioppilaaksi. Vaan keskellä teidän nuorten ylioppilasten riemua ja itsekin tuntiessani ikäänkuin sen esimakua, johtuivat taas mieleeni nuo pienet koululapseni siellä kotona.
Teist' ei enää Sydämmen suojaksi! Näin, hupsut raukat, Uskomme väärää opettajaa. Vaikka Petettyyn tuimastikin petos koskee, Niin suuremmat on petturilla tuskat. Ja sinä, Posthumus, jok' opetit Mua tylyks isälleni, kuninkaalle, Ja vertaisteni prinssein kosinnat Näin sait mun hylkimään, sa huomaat vasta, Ett' ei se ollut tavallinen teko, Vaan harvinainen aivan.
2:NEN KALEVALAINEN: Varo sie oma varasi! Muistatko tihuja töitäs? 3:S KALEVALAINEN: Poikani viinahan opetit. 4:S KALEVALAINEN: Tyttöni kaunihin kadotit. LEMMINK
Neuvo minua, eno, opeta minua, niinkuin ennen opetit! Sinä et enää välitä minun opetuksistani, olet siellä maailmassa saanut opettajia, joita tottelet enemmän kuin minua. Et saa sanoa niin, eno, minä tahdon totella sinua ja minä tottelen! Se on se romaanisi, tuo tuossa ... anna se tänne! Minä tempasin sen hänen kädestään ja kätkin sen selkäni taa.
Tässä sinä seisoit sinä sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä minä pakenen! Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon julkisesti. Minäkö? Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä?
Kuka olisi luullut sinusta tuollaisen pilkkakirveen tulevan? NIILO. Ei se ole pilkkaa, Helena, vaan täyttä totta. Rakastimmehan jo lapsinakin toisiamme ja olimme aina yksistä puolin, kun parvessa riita syntyi. Ja muistatko, Helena, kuinka tuon järven rannalla päiväkaudet aina leikkiä löimme? HELENA. Vallan hyvin sen muistan ja muistanpa vielä senkin, kun sinä minua lukemaan opetit.
"Voi, armas imettäjä", huudahti hän välisti, kun hän hellästi silitti hänen laihaa kättänsä ja painoi sitä huuliansa vastaan, "armaani, kuka nyt kertoo minulle Jumalasta ja taivaan valtakunnasta ja nuot suloiset tarinat, jotka sinä opetit minulle? Eikä hän puhu sanaakaan, vaikka hän kukaties ainaiseksi jättää minun. Eikö hän milloinkaan enää puhu, äiti?
"Eva, lapseni", hän lausui, "sinä, joka ensin opetit minua rakastamaan vastoin omaa tahtoani, ja sitten opetit minulle, että Jumala on rakkaus, ja että Hän voisi tehdä minut, jos uskon Jesukseen, onnelliseksi, rakastavaksi lapseksi jälleen! kuinka minä voin erota sinusta?" "Sinä tapaat minut jälleen", minä vastasin, "niinkuin sisaresikin, joka rakastaa sinua niin paljon!"
Nyt elon suuresta lahjasta sua kiitän, isäni taivaan, teit elämän iloissa, murheissa mun itselles tutuksi aivan. Oi kiitos elosta, kuolostakin, joka tuskasta rauhan tuottaa, sen katkeruus riemuksi muuttuukin, kun sydän vaan sinuhun luottaa. Monen kukkasen tielleni saanut oon, moni rauhan lilja sai vastaan, ja itse sä opetit: «tapahtukoon sun tahtosi ainoastaan».