United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
On käsky minulle, pysyä jonkunmoisessa vankeudessa, siksi kunnes hän antaa muutamien kätyriensä vapauttaa minut. Mutta miksi ette ole paenneet? Minnekkäs minä pakenisin? Luuletteko maan päällä olevan yhtään paikkaa, johon kardinaali ei yltäisi, jos hän vaan tahtoisi ojentaa kättänsä? Jos olisin mies, voisi se vielä käydä päinsä, mutta mitäs nainen voi tehdä?
Mutta viimeistä pyyntöäni et toki kieltäne: anna minulle revolverisi... UUNO: Niin, tämä keino tekee todella kipeätä, mutta on toinen. PANKINJOHTAJA: Mikä toinen? UUNO: Jäädä elämään. PANKINJOHTAJA: Pakenisin?! UUNO: Kyllä muuten, mutta ulkomailla on suuri huoli toimeentulosta. Ei, jäädä erääseen paikkaan, jossa ei ole mitään huolia, ei edes leipähuolia, jossa teitä ei kukaan näe ettekä te ketään.
Jumalan enkeliäkö minä pakenisin!« «Häntä! Jumalan enkeliä! Vai täytyykö minun sinulle ilmoittaa, mitä ainoastaan kaksi maailmassa tietää. Sinä olet minun veljeni, ystäväni. Kuule... Minä rakastin häntä!« «Mariaa! Sinäkö olet rakastanut häntä; sinä?« «Minä!« «Ja hänkö on rakastanut sinua?«
Oliko minusta kenellekään mitään iloa tai apua? Enkö tehtäviäni täyttäessäni koettanut täyttää ennen muuta jotakin omaa tyhjyyttäni, josta siitäkin aina pohja paistoi? Jos en tähän asti, niin mitä minä enää tämän jälkeenkään? Haluaisinko enää jatkaa, jos saisinkin, jos joku tulisi ja tahtoisi auttaa minut maihin? Ehkä pakenisin häntä, vapauttajaani, niinkuin hukuttautuja maallevetäjäänsä.
"Ei ole mitään vaaraa", hän lausui, "eikä pelon syytä, armas puolisoni. Ken uskaltaisi panna kiinni sinun?" Helena vapisi ja itki. "Minä olen semmoinen pelkuri", hän sanoi, "minä en voi vastustaa vaaraa." "Vaaraa! Ei! sinä olet liian hento joutumaan edes vaaran pelkoon. Eikä turmio koskaan kohtaa sinua, niin kauan kuin minä elän." "Eikö olisi parempi, että pakenisin?" kysyi Helena arasti.
Sinä, joka nuorena ja viatonna hehkuit, petettynä, kiitosta nukkujalle ylhäällä tuolla. Sinua kunnioittaa? Miksi? Oletko keventänyt koskaan raskautetun tuskia? Oletko koskaan kuivannut ahdistetun kyyneliä? Eikö ole minua mieheksi takonut kaikkivoipa aika ja ikuinen kohtalo, minun herrani ja sinun? Luuletko ehkä, että ma elämää vihaisin, erämaahan pakenisin, kun eivät kaikki unelmat kypsyneet?
"Vaan sehän näyttää siltä kuin pakenisin pahan työn tehtyäni." "Aivan niin. Minäpä huudan vielä apuakin, julistaen sinut karkuriksi." "Vaan sitten nuolia ja kuulia rupee päälleni satamaan..." "Se on sinun asiasi. Joko tämä koetus sinua hämmästyttää?" "Ei vähääkään, sire. Ja todistukseksi... Jumalan haltuun!" Villon riensi jo akkunaa kohden. Kuningas pidätti hänet.
Tässä sinä seisoit sinä sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä minä pakenen! Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon julkisesti. Minäkö? Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä?
Hempeässä tyttöjen ja eunukkein paradiisissa, kukkaseppeleet päässä kuunnellen hentoja lauluja ja lempiluutun huimia säveliä. Hänellä ei ole mitään aikaa neuvotteluun; kaikki on jätetty hänen suosituilleen, joita tuo viekas vihollinen johdattaa, jota kerta sanoin veljekseni." "Miksi minä viivyn täällä? Minne minä pakenisin? Minä luulen, että läsnä-oloni voi vielä palauttaa säädyllisyyden.
"Taitaisi se olla suuri urotyö Sinun kunniaksesi, joka olet totuus, jos minä pakenisin täältä. Tai menisin kirkkoon ja sanoisin, etten voi saarnata, en nyt, enkä koskaan, ja selittäisin syyn siihen. Selittäisin, että koko tämä kirkko ja se, että kello on 10, on pelkkää lasten leikkiä totuuden rinnalla.