United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !


TIITUS: Lysimaakos, minä annan sinulle vielä tärkeämmän viran, kuin henkilääkärin; minä teen sinut salaiseksi uskotukseni. Minulla on suuria hallitsijatuumia. Tahdon tästälähin tietää kaikki mitä Roomassa ajatellaan, sanotaan ja tehdään. Laajennan sentähden urkkijajoukkoni suureksi tiheäksi verkoksi yli koko valtakunnan. Poistan tieltäni kaikki mikä on minua vastaan.

TIITUS: Sanotaan sinun tarvitsevan apua. Ah, niin! Minä olen kansani karkoittama. Apua olen tullut hakemaan. Mutta luuletko Tiituksen siinä mitään merkitsevän. TIITUS: Tiituksesta täällä kaikki riippuu. Minulle on kerrottu, että hän kulkee pilventakaisissa haaveissansa eikä huoli mitään legioonain asioista, TIITUS: Kuka niin on kertonut?

Katso itse. Roomalaisen silmissä ei mikään ole häpeällisempää. LYSIMAAKOS: Kylmimmän lähteen vedellä täytyy huuhdella ruumistasi. Tai vielä parempi jos lumikylpyyn suostuisit. Tuon sinulle vahvistavan juoman. TIITUS: Ei ole ketään, jolle valittaisin. LYSIMAAKOS: Tässä, herra, juo tämä.

BERENICE: Oletko sinä täkäläinen, kun et sitä ole kuullut sanottavan? Hän kuuluu yhteyttä pitävän vaan Rooman ylimysten ja pretoriaanein kanssa, toivoen näiden valitsevan hänet Caesariksi. Sitä täällä kaikki nauraa. TIITUS: Nauraa? Täällä? Täällä leirissä? BERENICE: Täällä leirissä. Ja samoin Roomassa. TIITUS: Puhut kovin ylimalkaisesti. Tuntenetko Roomaa? BERENICE: Mucianus Mitä hänestä?

Samassa kääntyi hän äkkiä Tiitukseen päin. "No enhän minä nyt sitä niin todesta..." koki Tiitus hämillään sanoa. "Niinäpä se on... Tulee puhumaan, waikkei ymmärrä yhtään kellon päälle", sanoi suntio. "Woi kuinka se on kaunis kello ... woi kun minullakin olisi tuommoinen kello", sanoi joku poika. "Ja miten kauniisti se käydä laklattaa."

"Mitäs hän toki tuommoinen ... toisenlaisen sen kellon pitää olla, jonka mieli on lyödä", sanoi Tiitus, joka tähän asti oli ollut kelloa arwostelematta ikäänkuin kadehtien, kun muut ihanteliwat ja ihmetteliwät tuota uutta ja kummaa, josta hän ei ollut tiennyt edeltäpäin kertoa. "Mitäs se toki... Eihän tuossa ole painojakaan ... painothan toki lyömäkellossa olla pitää", selitti Sydänmaan Jussi.

BERENICE: Sait, Tiitus. Oikein sinä sanoit: sinä saat tehdä mitä tahdot. Mutta siellä oli paljon vanhuksia, Tiitus. Nyt on edessäsi yksi ainoa, joka melkein pyytää sinun apuasi elämästä päästäksensä ja sinä kysyt enteitä ja pelkäät rangaistusta! Minä luulin, Tiitus, että sinä vielä yhä olet sama roomalainen, joka uskot vaan itseesi. Paljon sinä olet heikontunut siitä asti.

2:NEN SENTTUURIO: Juuri niin kuin ennustuksessa sanottiin! TIITUS: Uh, olen niin hurjalla päällä. Nyt juomme koko yön. Tämä on minun yöni. Ah, kuinka se tuoksuaa! Ja katsokaa kuinka keltaisena ja suurena nousee täysikuu minun kunniakseni. Minä juon, nyt minä juon! 4:S SENTTUURIO: Mennäänpäs telttoihimme: täällä leirissä on alkanut kummitella sittenkuin sinä läksit.

BERENICE: Niin, Valerius ja hänen ystävänsä minun kuullen nauroivat, että semmoinen kuin Tiitus luulee olevansa keisarinalku. Jumalat! BERENICE: Mikä sinun on? Onko Tiitus sinun ystäväsi? TIITUS: (äärimmäisessä pettymyksen katkeruudessa).

"No miksen...? Minä soittaisin teille awuksi", sanoi Tiitus ällistyksissään. "Waikka mitä tekisit, niin et saa." "No miten? Sanokaapas." "Eihän sinne kaikki ... ja mitäpä sinulla siellä tehtäisiin walehtelijalla", sanoi suntio totisesti. "Kah, kun on kärtynen!" sanoi Tiitus ja heitti koko tapuliin pääsemisen hitolle.