United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moisia miettien hän tasalaitain laivojen kimppuun Hektorin käymään saatti, jo kiihtelemättäkin kiivaan. Riehuen riensi hän päin kuin Ares viuhuvapeitsi tai kulo kulkeissaan tiheikköä tunturirotkon; suust' oli ulkona vaahto, ja tummien kulmien alta silmät leimusivat, kypär' uljas uhkaten nyökkyi, välkkyvä tuo, ohimoilla, kun eespäin ryntäsi Hektor.
Pää nyökkyi; nukutti vielä kovin. Mutta mitenkäs olikaan? Tämän päivän läksyt? Maantiedettä, ranskan kieltä niin, jopa hän ne eilen luki. Ja osasi myös jotakuinkin. Sitä miettiessään Hanna vasta oikein heräsi. Yöllinen tapaus selveni samassa hänen muistoonsa. Näki taas isän samassa uhkaavassa asemassa, huulet turpeana, silmät vihaisina, näki äidin kalpeana, hätääntyneenä vieressä.
Eelläpä Hektor kuin raju Ares, urhojen surma, riensi ja varjeenaan piti kilpeä ympyriäistä, sitkeävuotaa, myös lujin vahvistettua vaskin, vaan ohimoillapa taas kypär' uljas välkkyen nyökkyi. Koitti nyt tuolla ja täällä hän, päin rivikuntia käyden, eikö ne väistyis, kun tuli kohti hän leiskuvin kilvin; tuost' ei hämmenneet toki rohkearinnat akhaijit.
Koetti hän sitten ennemmin pysyä valveilla. Pallilla hän istui, piti oikealla kädellään kätkyen reunasta kiinni, toiseen hän nojasi poskea ja pani kyynäspään polvea vasten. Kummallisesti häntä painoi, silmät väkisenkin menivät kiinni ja pää nyökkyi, että tavan takaa putosi kädeltä pois.
""Sa lupasit tanssiin tulla, Mut söitpäs sanasi vaan; Tule pois! nyt tanssit on tänään, Ja ne tanssit on kirkkomaan."" Se neidon hurmas ja huimas, Hänet huoneesta viehättäin; Hän ruottoa seuras, mi soittain Läks käymähän eelläpäin. Se soitti ja tanssi ja hyppi Ja kalkutti nikamiaan, Ja se nyökkyi ja nyökkyi kallo Kuun hohteessa kamalaan.
Kohti Akhilleus syöksyi myös, sydän kiihkoa tuimaa tulvillaan; poven eess' oli suojana kiiltävä kilpi, kaunis, taitehikas; kypär' otsallaan neliharja välkkyen nyökkyi; kultaiset kuvun ympäri jouhet hulmusi, joista Hefaistos ol' uljaan laatinut töyhdön.
Hullumpi oli, kun petollinen uni tuli hiipien, sillä silloin oli hän heti mennyt mies. Pieni joustava, vilkas ruumis lysähti kokoon, kädet vaipuivat syliin kuin lakastuneet kukat, pää nuokkui ja nyökkyi sinne tänne; vielä hän sentään osasi olla huolettoman näköinen, kun hän havahti torkkumisestaan ja oli olevinaan aivan valveillaan.