United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kyllä sinä sen tiedon vielä joskus saat», sanoi tyttö hellästi. »Kun olisi edes muutamia päiviä enemmän aikaa...» Hän mietti hetkisen, syvät rypyt kulmien välissä. »Me lähdemme huomenna iltapäivällä, ja jos minä sitä ennen sen tiedon saan, niin minä koetan käydä ennen lähtöäni teillä.
Hänestä tuntui kuin murskaava käsi olisi puristanut hänen sydäntään ja aivojaan. Hän huomasi heti, että Johannes vihaisella kulmien rypistyksellä antoi nuorelle päällikölle vaikenemismerkin. "Roomaan", toisti Cethegus soinnuttomalla äänellä katsellen terävästi milloin vierasta milloin Johannesta. "Aivan oikein, Roomaan!" huudahti viimein Johannes. "Zenon, tämä mies on Cethegus, Rooman prefekti."
John ja Lagander loikoilivat nurmikolla puiden suojassa. Lagander luki jotain kirjaa, taikka oikeastaan hän sitä vaan selaili. John sattui luomaan silmänsä verannalle. Pieni, tuskin huomattava kurttu ilmestyi hänelle kulmien väliin; hän väistyi kauvemmaksi ja kääntyi toisaalle. Itikat eivät antaneet heille rauhaa.
Ja sillä tekosyyllä käänsin minä hänestä katseeni, kun ei hän näkynyt tahtovan sitä tehdä. Mutta minä tunsin niiden kuitenkin pistävän silmiini ikäänkuin terävät päivänsäteet, jotka vedestä heijastavat kulmien alle, minne päin kääntyneekin. Se suututti ja hermostutti minua. Ja päästäkseni tuosta kiusallisesta tunteesta koetin korottaa ääntäni ja saada keinotekoisesti saarnaintoani nousemaan.
Vik ei edes katsonut hänen jälkeensä. Hän seisoi liikahtamatta. Kuin ei Kornelia liikahtanut eikä puhunut, teki hän sisarelleen merkin. Tämä lähti huoneesta. Sitten hän puoleksi kääntyi tyttärensä puoleen; uhkaava myrsky välähteli mustien kulmien alla. Hän oli kuitenkin vielä vaiti. Tyttären asia oli selittäitä. Mutta hän ei virkkanut mitään. Sitten Vik astui pari kertaa edestakaisin ja asettautui selin lamppuun, katsoi sivulta tyttäreensä ja kysyi matalaan: »Onko se totta?»
Saattaa tehdä tyynen moneksi päiväksi, ja sitten tuuli menee itään. Jos niin käy, silloin ei virolainen välitä tulla, sillä luovimalla se ei tule, niinkuin sanoi.... Ja parasta kai olisi, ettei tulisikaan koko merirosvo. Että yksi mies saattaa olla niin toisensa kuin mitä virolainen ja Korsu! Sama punainen kähärä parta, samat pienet porsaansilmät, sama väijyvä, ilkkuva katse tuuheain kulmien alta.
Mutta ahon reunassa tuuhean suuren kuusen alla, jonka oksat maahan ulottuvat, kyyröttää mies väijyksissä, mustat pienet silmät välkkyen harmaiden kulmien alta ja huulet irvistellen tulta vasten.
Silmät olivat jäykästi kiinnitetyt kattoon aivan kuin olisi hän sieltä jotakin odottanut. John oli kalpea ja syvemmäksi uurtui ryppy hänen otsassaan kulmien välillä. Hän ei puhunut mitään, mutta kasvot vavahtelivat aina väliin ja silmät punoittivat. Alma katseli häntä nojautuessaan sängyn laitaa vasten. Noin kannattiko surra sitä, että lapsi pääsi pois synnistä ja vaivasta?
Moisia miettien hän tasalaitain laivojen kimppuun Hektorin käymään saatti, jo kiihtelemättäkin kiivaan. Riehuen riensi hän päin kuin Ares viuhuvapeitsi tai kulo kulkeissaan tiheikköä tunturirotkon; suust' oli ulkona vaahto, ja tummien kulmien alta silmät leimusivat, kypär' uljas uhkaten nyökkyi, välkkyvä tuo, ohimoilla, kun eespäin ryntäsi Hektor.
Tumma puna paloi nuorukaisen kulmilla, kun hän astui ryhmän luo vaaniva katse tarkasti kiinteästi joukkoa. Niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Olavi otti keksinsä ruohikosta ja pyyhkieli sen varresta vitkalleen kastetta vaaniva katse yhä vartioi kulmien alta. Niinkuin muuri, kukaan ei ole tietävinään. Nuorukainen puri huultaan: »Näine hyvinenikö minun lopultakin täytyy mennä?»