United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
CRESSIDA. No niin, se mennytt' on; ei toki vielä: En pidä sanaani. DIOMEDES. Siis, hyvästi! Et Diomedest' enää toiste narraa. CRESSIDA. Ei, älä mene! Sanan kun vain sanon, Niin suutahdat. DIOMEDES. En siedä tätä pilaa. THERSITES. En minäkään; mut mitä sin' et siedä, Paraalta maistuu mulle. DIOMEDES. Tulenko? Ja milloin? CRESSIDA. Tule vain! Oi, Zeus! Niin, tule! Oi, tunto kalvaa!
JACHIMO. Apua saivat. LUCIUS. Kumma onnen käänne! Apua pian meille, taikka pakoon! Kolmas kohtaus. Toinen kohta taistelutanteretta. YLIMYS. Tuletko taistolaisten luota? POSTHUMUS. Tulen. Ja te kai pakolaisten luota? YLIMYS. Niin. POSTHUMUS. En teitä moiti; mennytt' oli kaikki; Apuna taivas yksin; turvaa vailla Kuningas itse; hajan armeijansa; Vain nähtiin selkiä, kun brittiläiset Katosi louruun.
Jos rietas olen, niin kärsiä saan, Jos lauhkea, alati kestää vaan: En syynalaisuudesta pääse siksi Ain' yhtä kaikki jos pyrin miksi. Elämän ohje. Jos haluut herroiksi rakennella, Et mennytt' aikaa saa surkutella, Et suuttua, onnes jos mitä suopi, Vaan nauttia sen, minkä nyky tuopi. Et ihmisvihalla syömes peittää, Vaan huomi Jumalan haltuun heittää. Tuori muna paras.
Ja silloin silmä, joka vaivoin kastuu, Mont' itkee hautaan mennytt' ystävää, Ja vanhat lemmenvaivat mieleen astuu Ja moni kallis näky heräjää. Ja silloin koen taas tuon vanhan kaskun, Ja maksan tuska tuskalt' uudestaan Jo kärsittyjen kärsimysten laskun, Niinkuin se maksettu ei oisikaan. Sua silloin muistan, ystäväni armas, Ja kaipuu hälvenee ja suru karmas.
Minusta alkoi ainakin tuntua siltä. Minä tunsin hänet, tunsin joka värähdyksen ja joka vivahduksen, ja ne alkoivat jo toistua. Ja sentähden jätin minä hänet, en hakenut hänen seuraansa enkä halunnut häntä nähdä. Mutta minulle jäi hänestä hieno muisto, joka väreilee ympärilläni, kunnes sekin vähitellen haihtuu ja kuolee toisen samanlaisen tieltä.» MENNYTT
Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu Kuin itkijöiden huudot taivohon, Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu: Se mennytt' on! Se mennytt' on! Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu, Taas elo pimeyteen on pakotettu, Googille, Maagogille alennettu, Taas mailma vaipui orjan arvohon!
Tää puusti Ijäksi nostaa mun tai maahan paiskaa. Elänyt olen kylläks; elon-aika Jo syksyyn kallistuu ja lehden lähtöön; Ja ijän seuralaiset kuuliaisuus, Kunnia, rakkaus, ystävysten joukot Ne mennytt' on; sen sijaan kirousta Salaista, syvää kuulen, mairett' inhaa, Jot' epäis sydän-parka, jos vaan tohtis. Seyton! SEYTON. Mit', armollinen herra, suvaitsette? MACBETH. Mit' uutta muuta?