United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paha henki antaa minun aina lausua tahi tehdä jotakin sopimatonta. Tänä iltana olen seoittanut piispanrouvan lankavyyhden ja kertonut typerän kaskun eräästä hänen läheisestä sukulaisestansa. Tahdoin olla älykäs ja kävi niinkuin aina semmoisessa tapauksessa käy minulle pahasti. Täkäläiset ihmiset ovat sävyisännäköiset.
Ilkamoisella innostuksella luki hän sitte muutaman kaskun, jossa jotenkin paksuin värein kuvailtiin erään tunnetun maallikkosaarnaajan esiintymistä; kasku oli kauttaaltaan ivaileva. Useimmat kuulijoista nauroivat huutaen: erinomaista! Magna oli hetkisen vaiti, sitte sanoi hän tyynen varmasti: Koko juttu on valetta alusta loppuun, minä tunnen hyvin herra X:n.
Voiko neiti todellakin kumota tuon pisteliään kaskun? kysyi ylioppilas ivallisesti. Ainakin voin totuudenmukaisesti vakuuttaa, ett'ei herra X ole kumpikaan, ei ulkokullattu eikä jesuiitti, hän on ainoastaan lämpimästi innostunut uskonnollisiin asioihin, jonka vuoksi hän on antaunut siunausta tuottavaan kutsumukseen ja alkanut matkustaa ympäri saarnaamassa.
He vaivoin vanhat halunsa peittää: he kruununsa kivistä noppaa heittää. Lyö valkein sormin he neuvospöytään: niin köykäiseksi tää aika löytään! Joku kaularöyhelö kahahtaa, joku kuningas toiselle kuiskuttaa, kuin vastakeksityn leikinlaskun, viissatavuotisen vanhan kaskun. He peruukkejansa hypistää ja hymyää ja hymyää. Jos vielä vainajat kuolla vois, he ikävästä nääntyis pois.
Sitä vastoin hän osoitti erinomaista naurunhalua, niin että hän kiireesti rupesi kertomaan pienen kaskun, joka soi hänelle tilaisuutta tyydyttämään sitä.
Vastaukseksi kysymykseeni, eikö hän tahtoisi kertoa minulle jotakin tuosta n.k. »suruttomasta» papistosta, jonka kylmä ja kuollut oppi ja hengettömät saarnat niin vähän kykenivät tyydyttämään kansan uskonnollisia tarpeita, kertoi isäntäni kun iltapäivällä taaskin istuimme näistä asioista keskustellen m.m. seuraavan kaskun: »Tenholassa oli ennen minua, sanoi hän, muuan kappalainen nimeltä Bergman, joka kunakin neljäntenä sunnuntaina saarnasi myöskin Bromarvin kappelissa.
Raatimies Falkberg on taalalainen, hymyili pormestari Haeggström, joka katsoi kaskun niin onnistuneeksi, että tarjosi hyppysellisen espanjannuuskaa. Kiitos tarjoamasta, jatkoi raatimies, se kuuluu tapahtuneen siitä syystä, että he riitaantuivat erään markkreivittären vuoksi...
TAINA. Viihdy, lintuseni! Kerron kaskun. Heinikossa, Kukkaniityll' istui lapsi,
Ja minä kerroin heille kaskun kaskun perästä, eivätkä he ymmärtäneet, että minä kerroin vain, mitä olin nähnyt, kuullut tai kokenut monessa edellisessä elämässäni. Sillä enhän minä tuntenut tätä elämää. Olihan se minulle yhtä outo kuin oli vielä minulle tämä tie ja oma uusi itselöni. Mutta minä kuulin heidän keskenään kuiskuttavan: Ei, ei hän mikään pahantekijä ole.
Ja silloin silmä, joka vaivoin kastuu, Mont' itkee hautaan mennytt' ystävää, Ja vanhat lemmenvaivat mieleen astuu Ja moni kallis näky heräjää. Ja silloin koen taas tuon vanhan kaskun, Ja maksan tuska tuskalt' uudestaan Jo kärsittyjen kärsimysten laskun, Niinkuin se maksettu ei oisikaan. Sua silloin muistan, ystäväni armas, Ja kaipuu hälvenee ja suru karmas.