United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta minä en ole vielä luvannut mitään, ja koska sinä pidät asian niin varmana, niin minä käsken sinun olla kotona". "Isä narraa minua!" virkkoi Mari syvään huoaten. "Niin, sen teen varmaan, sydänkäpyseni", sanoi lukkariukko mieltänsä malttaen.
Ei se ole sen vaarallisempaa. Hän lupaa sitten olla ihmisiksi koko illan. MIKKO. Ahaa minä huomaan! Se oli vaan koukku. Kas, kuinka osasi olla viisas. Mutta narraa sinä muita, elä minua. En ole minä niitä miehiä, joita nenästä vedetään. Ja tästä muuten teen nyt lopun. Ei auta muu kuin suora puhe. ANNA LIISA. Mikko, ei vielä! Ei vielä ylihuomenna vasta! MIKKO. Sitä ei jätetä ylihuomiseen.
Suo anteeksi! mutta olenpa kuullut seppä Kriston rakastavan tyttöä ja tytön myös mielellään suostuvan häneen, mutta että sinä kaikin voimin koet estellä tätä yhdistystä. TOPIAS. Tosi kyllä; mutta Jaanan omaksi onneksi ponnistelen tässä asiassa vastaan. Seppä on kiero mies, suuri junkkari ja juonia täynnä, paljaita juonia; ja ennustanpa kurjat päivät sille tytölle, jonka hän aviosiipaksensa narraa.
Taikka ei oikeastaan sanonut ... en minä sano, kuinka olen saanut tietää, mutta minä vain kuitenkin tiedän... Sinä vain minua narraat... En narraa ... tuossa on käteni, etten narraa... No, kuka se on? En, sitä en sano, vaikka kuinka kysyisit ... sinä et saa suuttua, etten sano ... mutta minä en saa sanoa. Huomaamatta siirtyi siitä puhe kuitenkin Sigridin veljeen.
ESKO. Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet aidan-seipäissä. SEPETEUS. Poika! Punnitse sanasi! TOPIAS. Esko! Hän narraa minua, tai on hän tyhmä pässi koko mies. TOPIAS: Kyselkäätpäs häneltä mailman luomisesta, Aabramista ja Iisakista. SEPETEUS. Minä kysyn sinulta: mistä on mailma luotu? ESKO. Se on, niinkuin Hannuksen ruoto-ukko sanoi, luotu saven palasta, vaan ei tyhjästä.
PIRKKO. Että sinua kuulutetaan ensi pyhänä? Isä ja Johannes siitä puhuvat tuolla ulkona. HUSSO. Ohoo vai ollaan sitä jo niin pitkällä! No, no! tänäpäivänä on vasta perjantai. Vielä on matkaa pyhään. Hyvästi, Anna Liisa, hyvästi! PIRKKO. Sano nyt, sano! Onko se totta? ANNA LIISA. Voih ! Enhän minä tiedä. PIRKKO. Tiedätpäs, elä narraa.
"Enkä narraa, olet sinä saanut nyt isän", vakuutti setä yhä hymy suin. "Vaikka narraatte", intti yhä Elsa ja veti hiljaan parrasta setää. Mutta tätikin vakuutti että on kuulemma tullut isä sinulle sinne. "Ja minä toin jo turkit, että tarkenet lähtemään", sanoi setä ja näytti turkkeja naulassa. Ne oli Elsan isän turkit, tunsi hän ne nyt itsekin. Ja hän alkoi jo uskoa että on se isä tullut.
Hyvä se on, se kiiltääkin niin kauniisti kuin kulta. Kun ei vain sittenkin tullut rötös...? sanoo isä ja katsoo minuun kysyvästi ja huolestuneesti. Niin jaa en tiedä mitä hän tarkoittaa. Tämä on ihan liian kirkas? tätä kala ihan varmaan säikähtää ja pötkähtää käpälämäkeen? Entäs nyt? Isä välistä narraa ei tiedä, tarkoittaako hän totta vai leikkiä. Hänen poikansa räpäyttää epätietoisena silmiään.
Mutta sitten kuin setä oli tätin kanssa puhellut, kertonut kaupungin kuulumisia ja mitä muuta lienevät hiljaan keskustelleet, otti hän Elsan syliinsä ja sanoi. "Nyt pääset Elsa kotia, sinne on tullut isäkin sinulle." Elsa ei tahtonut tajuta asiaa, vuoroon katseli vain setää ja tätiä. Vaan kuin nämät hymysuin katselivat häntä, niin hän rohkeasti sanoi: "Setä nyt narraa."
"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä". "Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella mielellä etten voi hillitä itseäni". "Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto. Molemmat menivät nyt Ollin luokse. "Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille. "Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.