United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso vanhaa leijonaa, ku seudut raataa; Kun sen teuraat vertyy, kun se karjaa kaataa, Käy se ylvästellen mahtavuudestansa, Turvana tarmo ja hirveä suu. Vaan se huomaa avuks' rientäväisen paimon, Loistavan tään silmist' äkkää hengen aimon Uljas lannistuu ja, laskein teurahansa, Metsien yöhön jo piiloutuu.
Tähditelty vaippa yllään, konna julkee Ryöstön antamassa komeudessa kulkee; Laki vaikenee ja väistyy kauhistunna, Maahan sen polkevi mahtaja tuo. Vaan kun hyveen otsa tyynnä hälle hohtaa, Hyveen kirkas silmä konnan silmää kohtaa, Lannistuu se, taantuu, häpyyn sortununna, Katsehens' arkana maahan jo luo.
"Valoisa tytär taivaan, armahda maan heikkoa lasta! Elä ankarasti veroasi vaadi! Jos täytynee mun kyyneleillä korvata sydämeni rikkaus, sen kyyneleettömyys, oi, silloin lannistuu sieluni." "Katso", sanoi enkeli, "mitta on täytettävä, vielä puuttuu paljon."
Ystäväni H:n mieli lannistuu yhä, sillä jota alemmaksi laskeudumme sitä rasittavammaksi käy helle, joka ylemmässä ilmapiirissä ei meitä lainkaan vaivannut. Hänen hevosensa kävelee vielä nytkin ketterämmin: minun ei tahdo enää ensinkään kulkea eteen päin, saan vetää sitä perässäni.
Nyt nous hän ja virkkoi viisaasti: 'Piru jos sua joskus vietteli tai munkki tai paavi tai peikko muu, tään laulun tieltä ne lannistuu, jos auta ei, sarkka siemaise ja suulle neitoa suutele, pian näät heidän karkkoovan kauhulla pois, kuin maailmanloppu jo tullut ois. Minä kiitin ja hengitin helpommin ja maljaa maistoin ja heräsin.»
Hän taitavasti liitti kertomuksiansa ja esimerkkiänsä lähimpään ympäristöön ja uutterasti keräili hän aineita pitäjän historiaan, käyttääksensä niitä vast'edes puheen perustuksena ja selittiminä isänmaan historiata esittäessään. Moni viisastelija kyllä vakuuttaa, että opettajan into pian lannistuu, mutta me saatamme hyvällä uskalluksella toivoa parasta.
SIMEONI. Niin, niin, mutta mihin keinoon käymme, koska nälkä oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? JUHANI. Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen päivä. Mihin keinoon käymme? kysyn minäkin.
Tämän nähdessään Priamos ja Hekabe rukoilemalla rukoilevat portin edustalla seisovaa Hektoria vetäytymään muurien turviin. Hektor epäröi ensin, mutta kunniantunto voittaa, ja hän jää odottamaan vihollista. Mutta kun Akhilleus pelottavana lähestyy, lannistuu hänen mielensä ja hän lähtee pakoon. Akhilleus seuraa häntä kintereillä. Kolme kertaa he kiitävät kaupungin ympäri.
Tuon kauniin vuoren ahot voitte jättää Ja mennä tuohon nevaan rypemään! Haa! onko silmät teillä? Rakkaudeks Sit' älkää sanoko. Ei, veren kiihko Tuoll' ijällä jo talttuu, lannistuu Ja järkeen mukaantuu. Mut mikä järki Vie tuosta tuohon? Aistit teill' on, muuten Himoja teill' ei ois; mut aistit varmaan On halvatut.
"Minäkin," vastasi Kaarle, "olen asiaa tuuminut, ja olen tullut siihen päätökseen, että ehkä olisi parasta kokea vaikuttaa mieheen Margareetan kautta. Tottahan hänen mielettömyytensä lannistuu. Yleistä huomiota pitää ennen kaikkia vältettämän." Tässä keskeytti Kaarlea nais-ihmisen äänekäs itku etu-hnoneesta. "Katsohan, poikani," sanoi Katariina rouva, "mitä se merkitsee."