United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta jalo neiti jälleen lausui: "Tahtoisiko joku tuoda vettä, Verest' että voisin pestä kasvot, Vielä kerran silitellä päätä, Sulosilmää kuolossakin nähdä; Kaikille riemuin tahdoin näyttää Pilven veikkoo, kurjaa kerjäläistä, Joka nousi turvaks isänmaamme." Tyttärensä lauseet kuultuansa, Onnettoman vieressänsä nähden, Vanhus lausui, ääni sortununna: "Sua voi, mun tyttäreni parka!

Näin olj tuskin vanhus vaikeroinnut, Kun jo tyttärensä ääni kuului, Ja hän lausui, vasta paikkaan tullut: "Armas olj hän mulle, sydämensä Sydäntäni vasten sykkiessä, Kalliimpaa ei ollut maailmassa, Mutta kahta vertaa armahampi, On tuo jalo kylmänä nyt mulle kylmää maata vasten sortununna. Kalliimp' elämää on, näin , lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi."

Tähditelty vaippa yllään, konna julkee Ryöstön antamassa komeudessa kulkee; Laki vaikenee ja väistyy kauhistunna, Maahan sen polkevi mahtaja tuo. Vaan kun hyveen otsa tyynnä hälle hohtaa, Hyveen kirkas silmä konnan silmää kohtaa, Lannistuu se, taantuu, häpyyn sortununna, Katsehens' arkana maahan jo luo.

Yhä kauemmaksi he kulkivat, jo joutuivat urosten joukkoon, missä runoja ruikuteltiin menneitten aikojen muistoksi, kerrottiin katkerista kärsimyksistä, mainittiin muinaiset murheet, suurten sankarien sitkeyttä saneltiin. "Pysähdy tänne Päivän poika", pyysivät urohot, "laula laulut entistä ehommat kansasta mi kaikki kärsi, surut suuret, hallat hyiset, suri vaan ei sortununna.