United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä pesisin laattiat, minä pyyhkisin pölyä teidän tieltänne, etteivät teidän valkoiset kätenne milloinkaan tahraantuisi, minä lämmittäisin teidän huoneenne, minä laittaisin vuoteenne, minä harjaisin päällysvaatteenne ja pesisin alusvaatteenne, minä riisuisin teidän kenkänne ja minä jälleen ne pauloittaisin, aamusta varhain ja iltaan myöhään minä teitä palvelisin, enkä itselleni mitään pyytäisi, kunpa ottaisitte minut ja minä näkisin ja oppisin ja kelpaisin hänelle.
Semmoisia ne ovat ihmiset; ei ne häntä edes sisarekseen tunnusta, sitä vähemmin että veisivät onnettomalle leivän pahan, ne hävyttömät. Kohota Elsa kantta, ett'ei kuohu niin paljon vettä joutavasti hellin päälle!" "Ai! kun ma niin uskoon kuuntelin." "Jos minulla olis varaa, niin minä kiusallakin, ihan veljien harmiksi, laittaisin Heleenan asumaan kaupunkiin.
On myrkkyä mulla laulut Ei muuta voisikaan, Kun myrkkyä kaadoit mulle Elooni kukkivaan. On myrkkyä mulla laulut Ei muuta voisikaan, Kun povessa kyitä kantaa Ja sua, kulta, saan. Ma nousen vuoren huippuun, Ja tunteekkaaksi saan. "Oi, jospa lintu oisin!" Näin huokaan yhä vaan. Jos pääskynen ma oisin, Sun luokses, kulta, taas Ma palaisin, ja pesän Laittaisin akkunaas.
Tämän kylän pojat onpi pahoja tervaspäitä, Yhä käyvät kihloilla ja ei piä konsa häitä. Minä olen ryytimaassa keskimäinen kukka, Empä minä tähän kylään kunniaani hukkaa. Kumpa tarkoin tietäisin, että kultani pitää vihaa, Kärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan. Enkä sure enkä huoli, jos yksi poika jätti, Vielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti.
Rejer ei välittänyt syödä aamiaista siellä sinä päivänä; neiti oli luonnollisesti uninen huvitettuaan itseään koko yön ja kulki nyt vaan ajatellen tulevaistaan! Hän heitti kirveen puukasan päälle ja riensi kotiin Wallanin luokse saadakseen kahvia, ennenkuin tämä läksisi ulos. "Josko minä laittaisin teille kahvia, Juhl?
Sen jälkeen kuin vuodet kuluivat, vartuin minä voimissa ja palkkani parani vuosivuodelta. Vanhempani tulivat vanhoiksi ja kivuloisiksi, etteivät enää jaksaneet ansaita niin paljo, kuin he elääkseen tarvitsivat. Minä annoin heille joka vuosi vuosipalkastani niin paljo, ettei minulla ollut koskaan nuorenmiehen tavallisia vaatteita päälläni. Kerrankin tuli isäni, kyynelsilmissä, pyytämään että minä laittaisin hänelle jyviä, sillä hän ei kykene mitään ansaitsemaan. Voi kuinka mielelläni olisin antanut vaikka paljonkin, mutta paljoa ei minulla ollut. Minä menin heti isäntäni tykö ja pyysin, jos hän olisi hyvä ja antaisi minulle puolentynnyriä jyviä, palkkani etumaksua, johon isäntä vastasi: »mitä sinä niillä teet?» »Annan isälle», sanoin minä ujosti. »Miksi sinä vanhemmilles pyydät koko palkkasi? Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kuin heille jyviä annat. Mitä luulet niiltä saavasi?» oli taas isännän kolkko ja kylmä kysymys. Minä vastasin, ja mieleni oli murroksissa: »Minä olen sen jo ennen moninkertaisesti saanut; he ovat suuressa köyhyydessä minun ihmiseksi kasvattaneet ja monta unetonta yötä tähteni valvoneet.» Isäntä näki että mieleni oli murheellinen, ja sanoi: »
Sen sijaan tein päätöksen lähteä piankin Karjalaan kirjansitojaksi ja oleskella siellä joku vuosi. Jos siellä näyttäisi työni hyvin menestyvän ja tuottavan rahasäästöä, niin laittaisin johonkin pikkukaupunkiin työtoimeni keskuksen. Muutoin olin niin kahden vaiheella elämästäni, ett'en tarkimmastikaan miettimällä tahtonut saada selville, mitä piti tehdä.
Näin en kaikkia kohtele, näin tylyst' en likimainkaan, teitäpä maarin, teitä ma kantaisin kätösilläin. Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille kaikkea mieltänne myöten vain, rahast' ei olis puute. Voi, ett'ei suvis-aikaan myös joku kauppias kulje kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teillä, ma vannon, ois kädessänne, jos vain sen kullalla hankkia voisi.»
Sitten minä laittaisin kukkia kahvipöydälle ja varustaisin hänen piippunsa jo valmiiksi; kahvia juotuamme me istuisimme sohvalla ja minä itse sytyttäisin hänen piippunsa. Ja kun hän sitten lähtisi virka-toimiinsa..." "Millaisiin?" kysyi Laura.
Kyllä syntyisi sekamelskaa, hän nauroi. Minä ehdottomasti laittaisin kaikki teidän parhaimmat miehenne päästä pyörälle. Sehän olisi ainoa hauskuus, mikä minulle täällä olisi tarjona. Ja ennen pitkää siihen leikkiin kumminkin kyllästyisin. Etkö voisi ryhtyä johonkin toimeen? Totta puhuen, jotain semmoista lienee pyörinyt mielessäni, kun päätin lähteä käymään täällä Suomessa.