United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suotta olivat vanhemmat valvoneet onnettoman lapsen vuoteen ääressä; uni alkoi raskaasti heitä painaa, ja tuskin he olivat ummistaneet silmänsä, kun noita-akka jo tuli uudestaan ja vei tytön hornaan.
He olivat valvoneet eilen-illalla sangen myöhään, riidelleet, selittäytyneet ja sopineet. Liisa rukoillut ja itkenyt, Johannes aluksi pysynyt jyrkkänä ja lahjomattomana. Sulanut vihdoin Liisan hehkuvien syleilyjen voimasta ja Liisa hänelle onnellisena ja säteilevänä antautunut. Näytti kuin hän vieläkin olisi ollut samassa tunnelmassa.
Viimein hän lausui: »Kuinka mielelläni tahtoisinkaan sinua auttaa, jos vaan suinkin voisin, sillä maan asujamia olen aina sydämestäni lempinyt. Hiljaisina syys- öinä, kun kaikki olette levolla olleet, olemme usein Tähettärien kanssa valvoneet ja taistelleet tuon kurjan Turjan tytin kanssa, joka väsymättä vainoo viljapeltojanne.
Lauttamiehet eivät olleet paikkakuntalaisia, mutta Iisakki tunsi heidät ja kyseli kuulumisia ylimaista. Hannan teki mieli kysyä Antista, mutta malttoi mielensä ja käveli pettyneenä pihaan. Hetken perästä palasi Iisakkikin lauttamiesten kanssa, jotka aamiaista syötyään vetäytyivät suureen karjataloon nukkumaan. Siellä oli viileä ja hyvä maata; he olivatkin valvoneet yhteen menoon monta vuorokautta.
Siinä näytti syntyvän tappelu, ja kauppapalvelija jatkoi jymisevällä äänellä: "Niin, niin, seitsemänkymmenettä taaleria korkoineen, jotka olemme valvoneet isäsi pesässä, kangastavaroista!... Luulenpa olevan noista samoista vaatteista, joissa sinä nyt seisot!..." Hän nauroi ivallisesti, ja Rejer tunsi, kuinka ihmiset uteliaasti tirkistivät häneen, voidakseen oikein nähdä konkurssintekijän.
Suomen kansa on sen kautta muistuttanut kutaki elävää miespolvea, etenki oppineita kansalaisiansa, ikäänkun sanoen: "*täällä minä olen elkäät unohtako minua, elkäätkä myös omaa itseänne!*" Muisto ja isänmaanrakkaus ovat valvoneet, niin ettei unohdus ole tässä saanut valtaa; 2:na aikakautena on kirjallisuus paraasta päästä *latinainen*, ja mainitun muistutuksen kautta myös suomalainen.
Kummako se oli, sillä isäntä ja talon poika eivät valvoneet päin perin mitään työtä sen koommin kuin kylään tulivat, jopa kaiketi, sillä he olivat liika hyviä ja rikkaita niin halpaan ammattiin kuin työn perään katsomiseen, ja työn tekemisen itsensä katsoivat he niin ylön, ett'ei sen tekijällä ollut heidän mielestänsä kunniaakaan!
Ruumis lepäsi koppiin lukittuna pari tuntia, mutta vankien pyynnöstä ei sitten kopin ovea enää lukittu. Kirstun tuotua sanoivat toverit hänelle viimeiset jäähyväiset ja asettivat hänen rintansa päälle äidin lähettämän ristin ja rukouskirjan. Kello kuusi seuraavana aamuna narisivat vankilan portit ja ruumiin luona valvoneet toverit ilmoittivat kaikille vangeille, että ruumista tullaan noutamaan.
Veljekset seisoivat kuolinhetkellä isän vuoteen vieressä ja Tapani sulki kuolleen oikean silmän kiinni ja Topias vasemman silmän. Silloin oli syksy ja puiden lehdet alkoivat kellastua. Kun veljekset olivat valvoneet ruumishuoneessa kolme yötä, puheli Tapani Topiaalle: "Laita, sinä Topi, kuorma ja lähde kaupunkiin, pitoihin tarvittavia tavaroita tuomaan.
Mut tuskan hetkinä kuitenkin Sinun armoos luottaen, Ylhäisin, Sua vartoen omme valvoneet, Sinun tähteäs taivaalta etsineet. Me vyötimme uskolla kupehet, sydän-ovemme pihtipieliset veren lämpimän kaipuulla pirskottain. Nyt antaos, Jahve, sun merkkis vain. Viel' ei Sinun tähtesi yössämme näy. Mut tiedämme: ihmeenä ilmi se käy.