United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veljekset seisoivat kuolinhetkellä isän vuoteen vieressä ja Tapani sulki kuolleen oikean silmän kiinni ja Topias vasemman silmän. Silloin oli syksy ja puiden lehdet alkoivat kellastua. Kun veljekset olivat valvoneet ruumishuoneessa kolme yötä, puheli Tapani Topiaalle: "Laita, sinä Topi, kuorma ja lähde kaupunkiin, pitoihin tarvittavia tavaroita tuomaan.
Mutta kuolinhetkellä ei se teitä vähintäkään auttaisi..." "Mikä minua sitten auttaa?" kysyi Gabrielle kiihkeästi. "Ainoastaan kaksi seikkaa: katumus ja Kristuksen lunastus."
Kuinka minä voin rukoilla, kuin minä en usko !» Fonn jättää kysymyksen vastaamatta ja etsii kaikkein vaikuttavimpia sanoja, mitä hän tuntee. Holt ei enää kuuntele häntä. Hänen korvissaan kuuluvat Knutin sanat: »Niin kauvan kuin me olemme terveitä, olemme me rohkeita. Mutta kuolinhetkellä urhoollisimmatkin kutsuvat pappia.
Pappi, sielun tien neuvoja kuolinhetkellä, joutui vasta sitten, kun emännän oli täytynyt aloittaa yksin matkansa. Kahvia juotuaan lähti pappi takaisin. Toisen rengin, joka oli Aatua hakemassa, olisi pitänyt matkaan katsoen joutua vähän ennemmin, mutta ei sitä näkynyt.
Mieliala oli juhlallinen ja harras. Työmies itki. Mutta kun Chilon rupesi valittamaan ja vaikeroimaan, ettei Vapahtajan kuolinhetkellä ollut läsnä ketään, joka olisi häntä puolustanut, jollei vapauttanutkaan ristiinnaulitsemisesta, niin ainakin varjellut sotamiesten ja juutalaisten loukkauksilta, silloin pani sääli ja hillitty raivo barbarin kädet pusertumaan nyrkeiksi.
Satakielet asuskelevat aina yksinäisten vetten luona ja laulaen itkevät ensimmäistä armasta kuningatartansa; joutsenet taas, kauniit kiiltävät lainekuninkaat, kuulevat joka yö nuo itkuvirret ja uneksivat kadotetusta paratiisistansa, niinkuin mekin poloiset ihmisen lapset; mutta ainoastaan kuolinhetkellä täytetään niiden rintain epätietoinen kova halu: hyvän ijankaikkisen Jumalan hellä siunauksen käsi silloin kirvoittaa niiden kielen siteet, ja hekumasta hurmaannuksissa ne hiljaisen elämänsä pois henkäisevät vienoissa, ihmeen suloisissa sävelissä.
Hänen huuliltaan liiteli useamman kerran kuiskauksena sanat: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" ja koko hänen kasvonsa olivat ikäänkuin kirkastetut, läpikuultavat, niin että hänen sisäinen, henkinen elämänsä näytti kuolinhetkellä leimahtavan hehkuvalla voimalla. Kivittäminen ja ulvonta taukosi hetkeksi, ikäänkuin tarvitseisi murhaajain vetää henkeä.
Vaan sitä nuo tahtonevatkin, ettei heidän lastensakaan korvissa, enemmän kuin heidän omissaankaan, saisi tunnon vastuksina soida Jumalan soimaava sana, tekivätpä sitten mitä tahansa. Käyhän synninteko silloin reilusti kuin pakanoilta. Aikansa se menee, mutta mistäs otat isämeitäsi kuolinhetkellä, kun tulee kiire lähtö viimeiselle tuomiolle, jos et sitä ole eläessäsi oppinut?
Vanha palvelija tuli aivan lähelle, kumartui hiukan isäntänsä puoleen ja piteli peiliä hänen edessänsä. Samassa me, jotka seisoimme ympärillä, henkeä vetämättä näimme kuolevan kasvojen ilmaisevan ihastusta, joka ei sallinut enää epäilykselle sijaa. Tuo aave, joka kaiken ikää oli häntä kiusannut. oli nyt kuolinhetkellä kumminkin kadonnut! Haararata N:o 4. Postivaunu.