United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Jumala elää vielä», jatkoi emäntä. Ikäänkuin pettyneenä jossain toivossaan murahti mies hylkäävästi. Nuoret nukkuivat tuvassa säestäen toistensa raskasta, levollista hengitystä. Isäntä meni istumaan pöytäpenkille ja emäntä pistäysi kamariin. »Jumala», ajatteli mies. Taikka oikeastaan ei hän sitä ajatellut, se vain soi hänen korvissaan ikäänkuin kaiku.
Prinssi seisoi pettyneenä toivossaan ja epäileväisenä, mutta hänen uteliaisuutensa yltyi vielä enemmin tästä vaikeudesta saada se tyydytetyksi. Hänen tällä mielellä ollessaan astui hänen vanha opettajansa, torniin. Prinssi astui kiihkeästi häntä kohti.
Silloinpa ei ruveta valmista repimään, teki emäntä päätöksen. Saat vaan myödä minun osani muille. Antaisit panna uuden, sanoi Auvinen vähän pettyneenä. Kuka sitä ostaakaan. Vappu tuli tämän kuultuaan nypelöimään vaatetta tarkemmin ja hieman kainosti sanoi: Kun olisi rahaa, niin minä ostaisin. Vappuhan sen kyllä saattaa ostaa, alkoi emäntä kehoittaa.
Pitkien vuosien aikana hiljaisessa, uskollisessa kieltäymyksessä oli hänen rakkaudestaan puhdistunut itsekkäisyyden kuona, ja tuona hetkenä, kun hän seisoi yksinänsä ja pettyneenä, puhkesi sen kaunein kukka. Kuumia kyyneliä vieri silmistä lieventäen ahdistetun sydämen tuskaa ja kun hän illalla pani maata, nukkui hän pitkistä ajoista rauhallisesti kuin lapsi.
Hän näki Vapahtajassa tuollaisen valekuvan, jonka olemiseen ihmiset, väsyneinä korkeimmissa pyrinnöissään, olivat työntäneet koko täydellisyyden, kuvailleet hänet ihmisenä itsellensä, saadakseen nojata hänen täydellisyyteensä. Hän piti ihmiskunnan tuossa suuresti pettyneenä, sillä hän luuli jokaisen ihmisen voivan muuttua yhtä pyhäksi kuin tuo kuvattu esikuva Raamatussa.
Tuskinpa työnsi vanha nainen hänelle nyt velliäkään eteen ... ja teki senkin kiukkuisen näköisenä. Niin, muorille tuli suorastaan halu ajaa Kukkelman ulos ... mutta antoi hänen kuitenkin olla. Ja sitten lähti Sakris itsekin ... tuskastuneena, väsyneenä ja pettyneenä siitä, että hän oli niin yksin... Turvakodin luokse jälleen. Ja sinä iltana tapahtuikin jotain! Sakris näki siellä ikkunassa tytön!
"Vai ei koskaan ... ei koskaan!" ... sanoi Matti raskaalla painolla ja meni pöydän viereisen ikkunan luo ja katsoi pimeään myrskyiseen syysyöhön. "Niin muuttuu maailma" ... ajatteli Matti... "Eilen oli kirkas auringonpaiste, nyt synkkä myrskyinen pimeys. Niin se ilmakin muuttuu. Se muuttuu kuin nuoren tytön mieli..." Pettyneenä toiveissaan hiipi Matti hiljaa toiseen tupaan.
Vaistomaisesti kääntyi hän Marian puoleen, joka katsoi häneen luottamuksella ja melkein rukoilevaisesti. "Nyt täytyy minun mennä", hän katsahti kelloonsa. "Nyt jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. "Entäs hedelmätarha!" huudahti katteini toivossaan pettyneenä. Juho pudisti hänen kättään. "Ehkä saan tulla toisen kerran." Rouva Linde kiiruhti paikalle.
"Jumalani, älä anna hänen huomata minua, ennenkuin otollinen hetki on tullut!" Miekka kädessä hän odotti häntä; mutta sattumalta lähtikin hän käymään toista tietä, etääntyen Tristanista. Tristan astui silloin esiin oksien lomista pettyneenä, jännitti jousensa ja tähtäsi, mutta valitettavasti oli mies jo nuolen kantamaa kauempana.
Prinssin kuunnellessa ja huokaillessa, kuului yhtäkkiä suhina ilmasta, kaunis kyyhky, jota haukka ajeli, syöksähti akkunan kautta sisään ja putosi läähättäen lattialle, jolla aikaa sen takaa-ajaja, toivossaan saaliista pettyneenä, laukuili pois vuorten yli. Prinssi otti läähättävän kyyhkyn ylös, hyväili sitä, siveli hiljaa sen siipiä ja likisti sitä rintaansa vasten.