United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.
Kasvoi vielä Suomen voima, kasvoi niinkuin kymi kasvaa kevätsäässä: saapui Saksanmaalta jääkäreitä, sodan koulun kokenutta miestä, jotka ensimmäisnä uskaltaneet oli nostaa Suomen viirin siellä, missä vapaat kansat voimiansa tappotanterilla mittailivat. Kansan lämpimimmän uhrimielen, palavimman vapaudenuskon kantaneet he oli maailmalle Suomen nimeen, Suomen pyhään nimeen.
Puro tuossa vihantine rantoineen, ikäänkuin mikä valtava kymi, vieretteli vesiään halki lehtojen, yli kivien, niin että kuohua voi verrata kosken pauhuun, joka murtaa lujat kallioseinät ja uurtaa satavuotisen tien yli kaikkien esteitten; kalliot taas, nuo korkeat, joilla joka päivä juoksentelee metsän karja, voisi melkeen alppeihin verrata, joilla vikkelä mäkivuohi haaraisia sarviaan keikutellen nostaa kaunista kaulaansa, kuunnellen hengästyneenä, onko kaikki hiljaa ja rauhallista, jotta syöntiään rauhassa jatkaa voi.
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Ovat sameat suosilmäkkeet saloilla Suomen, maan alitse matavat hetteet, ovat likaiset metsäpurojen lähteet, ei paista ikinä päivä rimpien rytöihin, ja sakenee vesi savisten vainioiden välitse verkalleen juostessaan kerran koskena kuohahtaa, kohta taas uupuu ja uinahtaa siksi on samea Saimaa, siksi Kymi merenkin laajalti mukaisekseen muuttaa. Milloin puhdistut veri suonissa Suomen?
Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.
Joki juoksevi jolea, Kymi vieno virtoavi Suomen suurella salolla, Kalevalan kankahalla; Illan kuu kuvasteleikse Pinnassa joen pimeän, Taivas siintävi sininen Synkän virran välkkehessä; Siinä joutsenet joluvat, Sinisotkat soutelevat Suomen vuon syväntehillä, Poukamissa pohjattoman; Näkinkengät kehkeävät, Sikiävät simpsukaiset Alla aaltojen syvien, Päällä mustien mutien. Mistä synty vuon valion?
Syksyllä syyssateitten hedelmöittämä virta kuin kuohuva runsaudensarvi, talvella kaupungistapalaajat kilpa-ajosilla sen jäätyneellä pinnalla, keväällä niityille levittäinnyt kymi tempaa maamiehen mietteet faaraoiden maahan, ja kesällä heinäväki sirkkain laulaessa ja heinän tuoksuessa uneksii paratiisista, jossa ihmisen yhä vieläkin on suotu viettää muutamia päiviä vuodessa.
Milloin virkistyt ja vauhtia saat? Milloin kirkastut Kymi? milloin selkenet Saimaa? Et kirkastune ennen kuin maanalainen voima matalat mäkesi vuoriksi murtaa ja harjujesi hartiat kohti pilviä pusertaa, et ennen kuin korpiesi alangot kohti taivasta taittuu! Et ennen! Olimme etäisellä maaseudulla, eristettyinä kaiken maailman yhteydestä.