United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ukko käänsi hiukan päätänsä Jerikon sisäänastuessa ja yrmeällä äänellä lausui: "aikuinen mies ja juoksentelee, kuin mikäkin hulttioin poika". Hiukan pidettyänsä väliä sanoi hän lujasti: "missä sinä näin kauan olet maleksinut ja antanut minun turhaan odottaa missä olet ollut?"
Lähellä seisoi eräs hölmö kaksitoistavuotias poika kädet housuntaskuissa ja katsella töllisteli Liperin miehiä ihmeissään. Jussi kysyi häneltä: »Poika hoi! Kenenkä poika sinä olet?» »Kotilaisen!» tokaisi poika. »Kenenkäs se on tuo porsas?» jatkoi Jussi. »Ei se ole kenenkään!... Se vain muuten juoksentelee», selitti töllistelijä. Asia oli sitä myöten selvä.
Siististi puettuja naisia näkee harvoin kaduilla eikä koskaan yksinään. Palkongilta, jossa papukaijat ja apinat kiipeilevät eläväin kukkain ja pensasten seassa, kuuluu pohjalaisen korvaan harvinainen mutta samalla kauniisti kaikuva puhe. Suuri isännätön koirakarja juoksentelee ympäri kaupunkia puhtauspoliisin virkaa pitäen.
Keskellä laguunia oli saari, pikkuinen saari. Nyt se on saatu vakinaisesti kiinnitetyksi alastomaan, laakeaan yhteismaahan, jonka tantereella päivän pitkään juoksentelee Italian nahkapoikia kimakoiden torvisignaalien mukaan.
Siedät, että viettelijä juoksentelee vapaasti hänen kanssaan ympärinsä ja että oma lihasi ja veresi sinua halveksii ja sysää kätesi pois luotaan kiittämätön, velvollisuutensa unhottanut olento!» Puuseppä hypähti hoiperrellen pystyyn »
Ketteränä juoksentelee vahtimestari Yliopiston juhlasalin kaasulamppuja sytytellen ... ensin alempaa ovien luota, sitten ympäri huonetta, kunnes vihdoin akkunalta akkunalle hypellen peräseinälläkin olevat akkunoiden väliset torvet sytyttää.
Näyttääpä siltä kuin koko maailma olisi jällensä muuttunut lapseksi, joka juoksentelee ympäri, kuin hullu, saadaksensa kuulla kertomuksia kertomuksia! kertomuksia! kertomuksia! huudetaan kaikkialta. Kertomuksia löytyy joka paperi-palalla, joka seinällä, joka ra'ossa ja joka lomassa. Kertomuksia valuu kynästä viljavammin kuin syksyllä puista putoavia lehtiä, yhtämonella eri värillä ja varjolla.
Minä liikahdin ehdottomasti, pieni penkki narisi ja uutimet liikahtivat. "Kuka täällä vielä on?" kysyi mummo kuunnellen. "Lapsi, armollinen rouva Lenore," vastasi Ilse hidastellen. "Willibaldin lapsi niin, minä tunnen hänet; hän juoksentelee pienin paljain jaloin aroa pitkin ja laulaa tuolla ylhäällä kukkulalla. Minä en voi kärsiä laulua, Ilse."
Niitä kuljeskelee, juoksentelee ja kiipeää kaikkialla... Ne ryntäävät pinoille ja tähystelevät teille ... kapuavat katoilla ja kulkevat pitkin räystäitä, joista jääpiikit riippuvat suurina hetaleina. Sakris menee kotiinsa. Aivan hänen ikkunansa edessä on jono halkoliitereitä. Niiden takana ja naapurin lankkuaidan välissä kasvaa väärä ja latvasta typistetty mänty.
»Jo riittää, jo riittää», lausui Alan hyvin hajamielisen näköisenä. »Päivät valkeavat heinäkuussa kovin aikaiseen. Ja huomenna on Appinissa kova kiire, rakuunoita vilisee, »Cruachan» -huutoja kajahtelee ja punatakkeja juoksentelee kaikkialla. Silloin on sinun ja erittäinkin minun oltava muualla.» Campbellien käyttämä sotahuuto. Suom. muist.