United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi." Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran: näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!

Muistit Luojansa murehta, Näit he kasvoi kaunihimmat Murehesta muuttunehen, Vielä näit pyhimmät pusket Korvapuustista punaisna, Kädet kaikkivaltiahat Puuhun naulatun parahat, Joilla onpi kaikki luonut, Tehnyt taiten taivahatkin; Kruunu päässä pilkallinen, Kivuin otsaan kiinnitetty, Koko ruumis rauvennunna.

Ma häntä seurataksein maailmasta jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, sitouduin hänen sisarkuntahansa. Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään, mun ryösti luostarista lempeästä; eloni muuttunehen Luoja tuntee. Ja hohde toinen tää, min oikealla minusta näät ja joka säteilevi valolla kaikella tään taivas-piirin,

Ma häntä seurataksein maailmasta jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, sitouduin hänen sisarkuntahansa. Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään, mun ryösti luostarista lempeästä; eloni muuttunehen Luoja tuntee. Ja hohde toinen tää, min oikealla minusta näät ja joka säteilevi valolla kaikella tään taivas-piirin,

Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.

Ja, pyydän, poikani luo heti käykää, Tuon muuttunehen raukan. Joku teistä Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse. GYLDENSTERN. Jumala suokoon käyntimme ja työmme Hänelle iloksi ja avuks. KUNINGATAR. Amen! POLONIUS. Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast' On tervehinä palannehet. KUNINGAS. Aina Sin' olet hyväin sanomien tuoja. POLONIUS. Niin, enkö?

Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.