United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut Nabot kuninkaan On köyhä alamainen, Perintöosanaan On viinitarha vainen, Siin' yötä päivää uurastaa, Palvellen Herraa Jehovaa. Komeutta palatsin Se viinitarha varjos, Hopeaa, kultaakin Kuningas siitä tarjos, Mut isäin perintöä pois Ei Nabot kultaan vaihtaa vois. Maa kallis isien On kallis hänellenki, Ennenkuin antais sen, Niin menköön vaikka henki.
"Siksi kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! Kallihin kun yhteist' ompi, halvemmatkin tasataan. Leipää, suojaa mull' on sulle, kultaakin jos haluat, mulle myöhä ilos säästä sekä laulus ihanat." Ja nyt vanha krenätööri nousi herran vierehen: kansa, suoden kunniata, antoi tietä vaunuillen; kuulin kuinka kulkivat ne torin poikki kulkuaan, mutta näön multa peitti kyynelkaste sumullaan.
Milloin hän tekee partioretkiä kaupungin 'sydämeen', näkee hän siellä kuonan alla kultaakin, oikeamielisyyttä ja kuntoa. Ja hän keksii myös 'vaaralaisissaan' inhimilliset taipumukset ilkeyteen ja itsekylläisyyteen.
NYYRIKKI. Kahdenpuolen hiottakoon kirves, jos sen pystyä pitää. Mitä maksatte, jos johtaan teitä Untolaan? TIERA. Päivän oltta naamaas vetää saat ja saat mar' kultaakin, jos asiat onnistuu. NYYRIKKI. Untamoisen taloon teidät tästä vien, vien oikeestaan, kuin kotka lentäin halki ilman, havaittuaan kaukana saaliin. Suitatpa olla juuri se mies, joka toisen pussin viet ja pian kurkkuunsaki karkaat.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan, kun oikein me aattelemme. Vaikk' elämme kaikki me päällä maan, niin maassa tok' kiinni emme. Tääll' onhan niin paljon muutakin kuin multaa, on kaunista, kultaakin, kun oikein, oikein me etsimme vaan. Niin kaunis, kaunis on maa. Oi, katsokaa, miten lainehet niin kauniisti rantoja kaulaa! Oi, kuunnelkaa, miten lintuset niin kauniisti lehdossa laulaa!
Maisu, sanoi äitisi, se jok'ei kotona saa mitään toimeen, se ei saa muuallakaan, ja kaikissa mailman äärissä, tultakoon mihin hyvänsä, on myös ihmisiä entiseltä, ja vaikka siellä sataisi kultaakin, ne kyllä olisivat nopsat noukkimaan, odottamatta siksi, kuin muukalaiset tulisivat sitä korjaamaan. Ja mitähän onnea tässä maailmassa löytää sitte?
Ranskakin hautoi tuhoa Venäjän kasvavalle vallalle ja sieltä oli jo saatu ei ainoastaan loistavia lupauksia, vaan helisevää kultaakin. Myssyt, jotka tahtoivat rauhaa ja yhteyttä Venäjän kanssa, olivat nekin käyttäneet apurahoja hyväkseen, vaan joutuivat kuitenkin tappiolle. Sota näytti yhä uhkaavammalta vaan ei kuitenkaan vielä välttämättömältä.
Ei kultaa, aarteit' ole hällä, Mut niitäkö mä pyytäisin! Hän sydämmellään lämpimällä On kallihimpi kultaakin. Jokainen mieltään noutakaan, Minä paimenuistani lemmin vaan. Ei kultavirve hällä hohda, Mut silmät kauniit hohtavat. Hän mieleiseni on, jos kohta Muut häntä ylenkatsovat. Jokainen mieltään noutakaan, Minä paimenuistani lemmin vaan. Mun siipeni ei pilviin yllä, Ken tahtoo, sinne nouskohon.
Se olisi mainio vihkimärengas. Muutamilla markkinoilla satuin sen saamaan 'levoipravoissa', vaikka se oikeasta kuuluu olevan erään kamreerin kihlasormus. Mutta se on kallis peina. Minullekin nousi se noin kuuteenkymmeneen markkaan, mut onhan siinä kultaakin hyvä joukko." "Näytäpä. Kyllä on paksu, mutta onkohan tuo täysinäinen?" "Ihan varmaan; tunteehan sen jo painostakin."