United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koston kovan mietti neiollensa poika nurjamieli metsätiellä: Kolmeen iltaan impyensä luokse aikonut tuo julmuri ei mennä. Työtä tehden kului ensi päivä, lauleskellen poika nuori raatoi, keveästi kuokka nousi, laski, hiki helmieli kulmillansa. Tuli toinen päivä. Laulu lakkas, kuokka unhottui ja otsa kuivi, katse kuokkijalta aina nousi yli kuusten tuonne kunnahalle, josta puiden taitse talo puunti.
Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. Diligite iustitiam ol' alku tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; ja loppu näin: qui iudicatis terram. M-kirjain sanan viidennen taas heidät keräsi järjestykseen niin, ett' tähti hopeina paistoi, kulta kulmillansa.
Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus näin: »Että pääsisit sa toivos määrään, hän lähettänyt paikaltain on minut. Ja jos sa katsot kehään kolmantehen korkeimman rivin, siellä näät sa hänet sijalla, jonka sai hän ansiollaan.» Kohotin vastaamatta katseheni ja kruunun näin ma hänen kulmillansa säteistä ijäisyyden heijastuvan.
Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus näin: »Että pääsisit sa toivos määrään, hän lähettänyt paikaltain on minut. Ja jos sa katsot kehään kolmantehen korkeimman rivin, siellä näät sa hänet sijalla, jonka sai hän ansiollaan.» Kohotin vastaamatta katseheni ja kruunun näin ma hänen kulmillansa säteistä ijäisyyden heijastuvan.
Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. Diligite iustitiam ol' alku tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; ja loppu näin: qui iudicatis terram. M-kirjain sanan viidennen taas heidät keräsi järjestykseen niin, ett' tähti hopeina paistoi, kulta kulmillansa.
Koituu siitä: apu nostetulle, Varoitus ja neuvo nostajalle. Vaan ken tuolla joukon etupäässä Miehukkaasti aatelmoiden astuu! Ken tuo sorja, reima asussansa, Joll' on toivon valo kulmillansa? Sill' on käsi vankka, vahva varsi, Suora, käskeväinen käytösparsi. Etkö tunne kansan johtajata, Jonk' on silmänluonti leimuvainen, Pyhää kiivautta katseet toistaa, Taivaan tuli otsallansa loistaa.
Ilmestyipä suvi-illan suussa, Tuolta laakson lehdon liepeheltä, Solkikoivujen solasta Impi kaunis kuni kevätpäivä, Puhdas, kaino niinkuin metsän kyyhky, Raitis, tuores niinkuin illan kaste; Silmissänsä säihkyi säde päivän, Kummat kuuhuet on kulmillansa, Tähdet taivaan heiluu hartehilla, Olkapäillä oudot otavaiset.
Minä istuin suuren miehen sylissä. Keltainen tukka oli pörröllään hänen kulmillansa ja hän nauroi minulle. "Hä, hä, hä, onko pienokainen nyt nukkunut kylliksi?" Hänen vieressänsä käveli neiti Streit puettuna mustaan hattuun ja harsoon.
Ilmestyipä suvi-illan suussa, tuolta laakson lehdon liepeheltä, solkikoivujen solasta impi kaunis kuni kevätpäivä, puhdas kaino niinkuin metsän kyyhky, raitis, tuores niinkuin illan kaste; silmissänsä säihkyi säde päivän, kummat kuuhuet on kulmillansa, tähdet taivaan heiluu hartehilla, olkapäillä oudot otavaiset.