United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilmestyipä suvi-illan suussa, tuolta laakson lehdon liepeheltä, solkikoivujen solasta impi kaunis kuni kevätpäivä, puhdas kaino niinkuin metsän kyyhky, raitis, tuores niinkuin illan kaste; silmissänsä säihkyi säde päivän, kummat kuuhuet on kulmillansa, tähdet taivaan heiluu hartehilla, olkapäillä oudot otavaiset.
Nähnyt paljon maailmassa on jo vanha Pirkko-muori, emännöi jo Hovilassa ammoin, ollessansa nuori, koska notkui varsi suora, silmät päässä leimahteli, palmikko kuin paksu nuora hartehilla heilahteli.
Ilmestyipä suvi-illan suussa, Tuolta laakson lehdon liepeheltä, Solkikoivujen solasta Impi kaunis kuni kevätpäivä, Puhdas, kaino niinkuin metsän kyyhky, Raitis, tuores niinkuin illan kaste; Silmissänsä säihkyi säde päivän, Kummat kuuhuet on kulmillansa, Tähdet taivaan heiluu hartehilla, Olkapäillä oudot otavaiset.
Marssimasta maita, soita, elon lyhyen louhikoita. Vierryt lie hän Venäjältä. Täällä päättyi päivät hältä. Kuka? Yksi miljoonista takin harmaan kantajista. Niistä, joiden hartehilla mahti maan on mahtajilla. Soitto soi niin suruisasti. Katson kadun päähän asti. Itkettäis, jos ilkeis. Huuli vavahtaa, käy pohjatuuli. Siittää sydän mieltä monta, rakkautta rajatonta.