United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tehtyään kesällä v. 1856 pari kuukautta kestäneen matkan Englantiin, missä hän samalla huvittelihe lukuisain englantilaisten ylimysystäväinsä luona, jotka kaikki kestitsivät häntä omain sanojensa mukaan "avec une hospitalité pour laquelle je désespère de trouver un adjectif et qui n'est praticable qu'en cet aristocratique pays", ja myöhemmin samana vuonna Espanjaan Madridin kirjastoja tutkimaan sekä ystävätärtänsä Montijon kreivitärtä tervehtimään, lähti hän seuraavana vuonna virkistysmatkalle Sveitsiin, mistä hän viralliseen Moniteuriin lähetti seikkaperäisen, pitkän kirjoituksen kirjasto-oloista Lontoossa ja teki lukuisia ehdotuksia Pariisin kirjastojen järjestämiseksi.
Siinä hän m.m., Librin tuomarein uhallakin, onnitteli itsessään virallisessa lehdessä ystäväänsä "du tact et du flair qui lui avaient permis de rassembler tant de raretés".
Nähdä ja toisiinsa verrata eri kansoja, maita ja oloja, kas se se häntä ihmisenä ja filosoofina miellytti, sillä siten laajentui hänen näköpiirissä ja vakautui hänen katsantokantansa. Samaan suuntaan käyvät hänen sanansa erään toisenkin kerran, nimittäin "tuntemattomalle" kirjoittaessaan, että "vous savez que tout ce qui rapporte
Desplages siitä taas kirjoittaa m.m. että, "M. Mérimée, qui n'élève point assez souvent, au gré du public, une voix toujours applaudie, a cette année enrichi son écrin littéraire d'un fin joyau.
Minä näet olin vain halpa pojannulikka ja isäni oli vain halpa ihminen, ja siihen aikaan oli paikallaan lause: *Odi te, qui bellus es, Sabelle* . Vihaan sinua, koska kaunis olet, Sabellus. »Tämähän on kuin unennäköä», huudahdin. »Eikö mitä!» vastasi lakimies, »sellainen on nuoruus ja vanhuus. Eikä siinä kaikki! Hän oli vielä lahjakas ja hänestä toivottiin suuria tulevaisuudessa.
Minä puolestani en uskalla tuomita teetotaler'eja. "Honny soit qui mal j pense". Kun nyt kerran englantilaisten luonne on senlainen, voipihan ehkä olla mahdollista, että täydellinen raittius on ainoa tie, joka heillä vie tarkoituksen perille.
Muutaman tatamak-puun kaarnaan, jonka varjoon Paul joskus istahti katselemaan tuolla kaukana käyvää merta, piirsin seuraavan Virgiliuksen säkeen: Fortunatus et ille qui novit agrestes! "Onnellinen olet, poikani, joka tunnet vain maalaisten jumalat!" Ja rouva de La Tourin majan, heidän yhteisen kokouspaikkansa, ovelle seuraavan: At secura quies, et nescia fallere vita.
Ihmiset olivat neuvottomia ja sättivät toisiaan siitä, ettei oltu tehty niin ja niin. Kaikki ikäänkuin häpesivät omaa saamattomuuttaan ja pelkuriuttaan. Kaikki kadehtivat toisiansa eikä kukaan uskalla mitään, niin että "tout considéré, c'est bien la lâcheté qui fait le fond du caractère français", lausuu hän ankarana tuomionsa.
Regi regum salus, vita, decus et imperium; Trinitati laus et honor sit per omne saeculum, Qui concives nos ascribat supernorum civium." Pyhä isä Augustinus, kuule lasten rukous, Saata Luojan jalkain juureen meidän halpa suositus, Hoida, kaitse laumaas, sinä paimenten kaunistus.
Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. Diligite iustitiam ol' alku tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; ja loppu näin: qui iudicatis terram. M-kirjain sanan viidennen taas heidät keräsi järjestykseen niin, ett' tähti hopeina paistoi, kulta kulmillansa.