United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän veti luonnoskirjansa taskustaan, heitti hellesuojimensa kentälle ja alkoi piirrellä pirteästi. André jäi seisomaan kuni noiduttu ja katseli vierahan kättä, jonka kallihit timanttisormukset kimaltelivat käden kiidellessä paperilla. Olip' ihme, että miehen käsi saattaa kuitenkin olla niin pienoinen ja niin valkoinen!
Vuoteesta peitot kallihit jo raappas, Löi tukehduksiin lieskat öljyjen. Mut Lotta oli saanut suuret vammat, Hän tainnoksissa vietiin vuoteellen. Ja kivut kiihtyi aina ankarammat, Hän ristiin rastiin puhui houraten. Ja isä, lääkäriä odotellen, Veslasin lapsen kuivaan suuhun toi, Sen riemastuin ja suurest' ihastellen Viimeiseen pisaraan jo sairas joi!
Hän itse on hienoin herra ja silkistä rinnukset, nenäkakkulat kallihit yllä ja korkeat kaulukset: Hän onkin syntyä suurta ja pappa on arvokas mies ja rikkaita on hän myöskin, niin ainakin ihmiset ties.
Karjalan laulu. Sä syntymä-seutu, sä Karjalan maa, Sä kyll' olet kultala, onnela meille! Tää kansa on vaivojen karkaisemaa Tääll' es'-isät taisteli, kunnia heille! Nuo nuokkuvat hongat ja lehtevät puut, Nuo koskien kuohut ja virtojen suut, Ja vuoret ja laaksot on kallihit meille. Kas Pielisen haarassa välkkyelee Ves-rikkahat vyöt, sulokirkkahat kaaret!
Noin hän lauseli vieras: vaan Nyt ruhtinatar nous' jaloudessaan, Ja vieraallensa oikasi kätensä, Ja lausui nämät kallihit lausehet: "Huoleton ole, ystävä, äitinsä Juur yhden tietää, muusta ei huoli hän, Hän tietää, että missäkin poikansa Vaeltanee niin on veri isäinsä Kuin kulta-suoni sykkinä syömmessään. Sun esi-äitis aatteli, Dmitri, näin, Ja hänen luontons' olen mä perinnyt."
Ett' aina oisin Sinussa Ja minun sydämmeni Temppelis jossa asuva Johtaisit askeleni; Silmäni aina avaisit Näkemään tahtoaisi, Ja Henki haavas kallihit, Minulle kirkastaisi. Ma uskon, epä-uskoni Sa poista lisää aina Uskoa, ole eloni, Leimasi pyhä paina Mun sieluhuni tulella Kastele elämäni, Ett' oisin tosi suolana, Valaise pimeäni! Maailman valkeus. Pimeys peittävi maan Synkkä yö!
Ken näkee kiven sydämeen, hän näkee toden vasta. Kaatuneitten haudalle Vainajat, sankarivainaat, te kansan kallihit lunnaat mullassa armahan maan, mullassa syntymämaan, kuolleiks teitä en kutsua voi. Ei kuoleman kasvot oo kuni teidän on, kuoleman henkäys ei oo kuni henkäys tuo, joka teidän luotanne saapuu, kunniakummuilta maan, kummuilta sankarien.
Joka kerta kun se poliisi, joka oli Riion Pekkaa vankina kuletellut, nyt kulki ohitse, niin nyökytti se jo kaukaa päätään ja teki kohdalle tultuaan kunniaa kuin sotamies upseerilleen. »Ka, niinhän tuo miulle hyvästi käi sillä kertaa, voan ei tieä, missä oltais kallihit tavarat, jos ei ois sattunut tuttu hyvä herra apumiehekseni.»
LOKKA. Terve, kaksi kaunistani, Kuin silmäteriä kaksi, Yhtä kallihit molemmat! Minjäni, sinut kohotan Oman korvani tasalle. Kaunista tätä kotia Kuin suvi ketoa! Täällä Hoitele elämän taimet Hellin, lämpösin kätösin. Voita suuria sulolla Pienempien puoltajoiksi. Kehen kosket, koitukohon, Kehen katsot, kasvakohon. Se, jolle sydämes suostui, Siihen kansa suostukohon. Kodin valtikka valitse!
Kuin kivi kallis, kalliimpi On hellä silmänluontisi; Ei kristallit, ei timantit Sen vertaiset, niin kallihit. Siis, sydämeni ruhtinas, Sen voittaja, sen valtias, On halpa sulle loistoni, Vaan ota sentään uhrini! Se muistoks olkoon minulta, Kuin hiekka kalman kankaalta. Se kanna kiehkurassasi Sen nähden, muista kultasi. Jos petän maani, mustukoon Tää timantti! niin sammukoon Myös muistoni!