United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sillä tuleehan heidän kaikkein kunkin omassa asemassaan, mihinkä Herra on heidät kutsunut, olla Jesuksen Kristuksen todistajia. Mutta se, mikä nyt seuraa, koskee kaikkia, jotka ovat suuren kuninkaan lapsia ja ovat alttiit julistamaan sen hyviä töitä, joka on meitä kutsunut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. III. Hoitele vaivaisia.

Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla koivikoilla, Kauneilla kataikoilla, Pienillä petäiköillä, Mataloilla haavikoilla, Kultaisilla kuusikoilla, Armahaisilla saloilla; Elä anna sutosen tulla, Kohti kontion osata!

Samassa aukeni mökin ovi ja terävä naisääni huusi: "Tule sisään heittiö ja hoitele noita lapsiressukoita, niinkauvan kuin olen poissa."

"Feodor", huusi Aleksei wielä waikeammasti. Hänen muotonsa oli muuttunut kuolleen näköiseksi. Feodor huomasi wihdoin isäntänsä hädän ja seisoi jo pian Aleksein wuoteen wieressä. "Feodor, hoitele minua, haawani on ratkennut jälleen wuotamaan, minua pyörryttää." Aleksei waipui Feodorin syliin. Hän laski hänet jälleen wuoteelleen, koetteli käsiä ja otsaa: ne oliwat kylmenneet.

LOKKA. Terve, kaksi kaunistani, Kuin silmäteriä kaksi, Yhtä kallihit molemmat! Minjäni, sinut kohotan Oman korvani tasalle. Kaunista tätä kotia Kuin suvi ketoa! Täällä Hoitele elämän taimet Hellin, lämpösin kätösin. Voita suuria sulolla Pienempien puoltajoiksi. Kehen kosket, koitukohon, Kehen katsot, kasvakohon. Se, jolle sydämes suostui, Siihen kansa suostukohon. Kodin valtikka valitse!

Elää täällä Helenasi kanssa ilman mitään työtä, ilman vähääkään tointa, se ei käy päinsä. No, maltahan. Kuin Haapakosken vanha vapaaherra menee isäinsä luo, silloin tulee sinun aikasi. Hoitele nyt siihen asti leiviskääsi kuin oikea suomalainen aatelismies. Vanhus löi poikaansa olkapäille ja katsoi häntä syvälle silmiin. Rakas Erik, sinä olet kaikissa tapauksissa hyvin äitisi näköinen.

Hyvä on, Aramis veikkoseni, hoitele nyt itseäsi, sanoi hän, minä lähden yksin tiedustelemaan Athosta. Sinä olet teräksinen mies, sanoi Aramis. Eikö mitä: minua seuraa onni, siinä kaikki; mutta kuinka sinä olet viettävä aikaasi minua odottaessasi? ei mitään keskustelua enää käsistä ja siunaamisista, vai kuinka, ha? Aramis hymyili. Minä kirjoitan runoja, sanoi hän.